|
|
Avainkoodit ruokavaliollesi: O,A,B,AB Marjo Urbanski VERIRYHMÄN MUKAINEN RUOKAVALIO Tuttu tilanne Suloinen kaksivuotias itkee aterian jälkeen äidilleen, kun vatsaan sattuu. Äiti lohduttaa lastaan ja sanoo: ” Kyllä se menee pian ohi. Älä nyt itke.” Murrosikää lähestyvä nuori kieltäytyy syömästä broilerinkoipia ja perunamuusia. Isä epäilee nuoren temppuilevan, korottaa ärtyneenä äänensä ja vaatii nuorta syömään kunnon aterian, jonka äiti on vaivalla tehnyt. Äiti pahoittaa mielensä ties kuinka monennen kerran, kun hänen laittamansa ruoka ei kelpaa. Nuori pakenee paikalta ovet paukkuen. Kolmekymppinen mies huokaisee syvään värikkään vihanneslautasensa ääressä. Terveellisistä elämäntavoista innostunut vaimo kysyy kireys äänessään:” Mikä on vialla ? Eikö ruoka maistu?” Ja mies vastaa tuskainen kärsivällisyys äänessään: ” Ruoka on hyvää, mutta minä tarvitsen pihvin. En jaksa tehdä työtä muuten.” Keski-ikäinen nainen istuu kymmenennen erikoislääkärin vastaanotolla ja kuuntelee vatsatähystyksen tuloksia. Lääkäri kertoo, että vatsassa ja suolistossa ei ole kerrassaan mitään vikaa. Verikokeet, allergiatestit ja vatsatähystys eivät paljasta mitään ongelmaa. Ei ole laktoosi-intoleranssia eikä keliakiaa. Lääkäri määrää uudet lääkkeet ja uuden vastaanottoajan, sekä ehdottaa psykiatrilla käyntiä. Nainen palaa kotiin, laittaa aterian, syö ja kärsii. Kaksikymmentä vuotta jatkuneet kovat vatsakivut ovat yhä läsnä. Osa meistä selviytyy ilman suurempia terveysongelmia, riippumatta siitä mitä syömme. Osa meistä on unohtanut kokonaan, miltä tuntuu elämä silloin kun vatsa ei ole kipeä, turvota, jäseniä särje, iho kutisee ja kuivu ja allergia piinaa kaiken kesää. Osa ratkaisee ongelmansa syömällä ”oikein”, joillekin apu ei tule ”oikeasta” syömisestä huolimatta. Hän, joka ruuan valmistaa, pitää käsissään huomaamattaan monen ihmisen terveyden avaimia. Kun ruuanvalmistajan oma elimistö voi hyvin, on helppo ummistaa korvansa pienen, murrosikäisen, miehen tai vaimon päivittäisiltä vaikeuksilta. Harva meistä nälkäisenä huvikseen kieltäytyy syömästä tarjottua ruokaa. Pieni lapsi oppii pitämään aterian jälkeistä vatsakipua kaikille ihmisille kuuluvana asiana, koska äitikin sen ohittaa huomaamatta, ja saattaa vasta aikuisena huomata, että kaikkien vatsa ei olekaan kipeä. Tämä vatsavaivojaan valittava aikuinen on lääkärissä usein kiusallinen potilas, kun keinoja auttaa epämääräisissä vatsavaivoissa ei ole. Vatsasta ja suolistosta seuraaviin muihin vaivoihin pillereitä ja voiteita kyllä löytyy, mutta vaivojen todellinen syy jää selvittämättä. Vaihtoehdot Tässä tilanteessa vaihtoehtoisen avun tarjoajia löytyy monia, useimmilla mielessään vilpitön halu auttaa kärsiviä kanssakulkijoitaan. Avun tarjoajat suosittelevat keinoja, jotka ovat heitä itseään tehokkaasti auttaneet, mutta eivät useinkaan huomaa, että vain osa autettavista saa avun. Yksi lukee kirjan siitä, miten ruoka-aineiden oikeanlainen yhdistäminen aterioilla helpottaa ruuansulatusta. Ilmavaivat loppuvat kun hedelmät syödäänkin ennen ateriaa eikä jälkiruoaksi, ja liikakilot karisevat kun lihaa ei enää yhdistetäkään perunaan vaan salaattiin. (Harvey ja Marilyn Diamond, 1985: Elämäsi kuntoon ). Toinen ei saa tästä merkittävää apua ja jatkaa etsimistä. Hän löytää tiensä kasvisaterioiden ääreen, jättää maidon pois ruokavaliosta ja syö naistenvaivoihinsa soijaa. Ja kuin taikaiskusta paino tasoittuu, vatsavaivat ja reuma katoavat ja vaihdevuodet sujuvat ilman suurempia ongelmia. Hän harrastaa joogaa ja on terveyden perikuva. Kolmaskin kokeilee ystävänsä mukana kasvisruokavaliota, menee vielä pidemmälle ja syö kaiken raakana, jotta vitaaliaineet eivät kuumennuksessa tuhoutuisi. Mutta kehon turvotus sen kuin pahenee, lihominen kiihtyy ja olotila on kauhea. Hän palaa syömään lihaa, kun välillä tekee niin kovasti mieli kunnon pihviä. Positiivisena ihmisenä hän jatkaa etsimistä ja löytää zone dieetin (Barry Sears 1997: Zone – oikeaa ruokaa oikeaan aikaan), joka sallii kaikenlaisen ruuan syömisen, kunhan ne vain yhdistelee oikean kokoisina annoksina ja tasaisin väliajoin. Kun proteiinintarve määritellään tarkasti, lisätään oikea määrä hiilihydraatteja ja rasvoja, niin ruuansulatushormonit pysyvät tasapainossa ja sen myötä muutkin hormonit. Ihminen tervehtyy monista vaivoistaan, laihtuu tai lihoo tarpeen mukaan ja elinvoima lisääntyy. Mutta edelleen on niitä, jotka kärsivät. Laihduttavat kevyellä broilerinlihalla ja tomaatilla ja salaatilla, lisäävät oikean määrän rypsiöljyä salaatin päälle, juovat vain vettä ja silti koko kehoa särkee ja laihtumisesta ei ole tietoakaan. Nämä viimeiset vaikeat ovat lääkäreillä ja terapeuteilla ahkerasti käyviä, Suomessa harvinaiseen B-veriryhmään kuuluvia, joiden ruokavalioon ei pitäisi kuulua ollenkaan terveellistä tomaattia ja kevyttä broileria. Veriryhmän mukaisen ruokavalion keksijät Ajatus siitä, että veriryhmä määrittelee ihmiselle hyvin sopivat ja haitalliset ruoka-aineet, syntyi tarkkaavaisen lääkärin ja luontaislääkärin James D’Adamon huomatessa, että siihen asti tunnetut terveellisen ravinnon ohjeet eivät toimineet kaikkien kohdalla. Hänen poikansa, myös lääkäri ja luontaislääkäri, Peter J. D’Adamo halusi tutkia isänsä teoriaa tarkemmin ja ryhtyi toimeen opintojensa viimeisenä vuotena 1982. Ensimmäiset teoriaa vahvistavat havainnot hän sai huomatessaan vatsahaavojen esiintymisen keskittyvän O-veriryhmään kuuluville ja mahasyövän olevan yleisintä A-veriryhmään kuuluvilla. Selitys löytyy O-veriryhmän runsaasta mahahappojen erityksestä ja A-veriryhmän alhaisesta mahahappojen erityksestä. Veriryhmien kehittyminen ja maantieteellinen esiintyminen Peter J. D’Adamon tutkimusten mukaan eri veriryhmät
ovat kehittyneet eri aikakausina erilaisissa ympäristöissä.
Vanhimman O-veriryhmän muotoutuminen liittyy
ihmislajin varhaiseen kehitykseen. Cromagnonin ihminen ilmaantui
historian näyttämölle noin 40 000 vuotta sitten.
Silloin ihmiset saivat ravintonsa metsästämällä.
Ruokavalion pääravintoaine oli liha. Kun ihmisten määrä
lisääntyi, alkoi alkuperäisillä asuinsijoilla
tulla pulaa saaliista ja samoihin aikoihin maapallon suuret ilmastonmuutokset
muuttivat elinympäristöä voimakkaasti. Sahara kuivui
ja ihmiset alkoivat vaeltaa uusille asuinseuduille löytääkseen
saalista. Noin 20 000 vuotta sitten ihmiset olivat levittäytyneet
lähes kaikkialle maapallolla ja O-veriryhmään kuuluva,
lihaa syövä väestö oli muodostanut perusväestön.
O-veriryhmä on yhä kaikkialla yleisin veriryhmä. A-veriryhmä syntyi noin 25 000-15 000 vuotta sitten kun ihmiset asettuivat aloilleen, alkoivat pitää karjaa ja viljellä maata. Syntyi tiheitä asutuskeskuksia ja infektiot harvensivat liikakansoitettuja asuinseutuja. Tarvittiin nopeaa sopeutumista uusiin olosuhteisiin ja A-verityypin geenimuunnos osoittautui tehokkaaksi eloonjäämisen kannalta. Yhä edelleenkin A-veriryhmään kuuluva toipuu helpommin rutosta, kolerasta ja muista infektioista kuin O-veriryhmään kuuluva. A-geeni levisi Aasiasta ja Lähi-idästä ensin Venäjän keskiosiin ja sieltä indoeurooppalaisten massamuuttojen seurauksena Eurooppaan. A-veriryhmä on yhä yleisin Länsi-Euroopassa ja Välimeren pohjoispuolella olevissa maissa. B-veriryhmän kehittyminen on erilainen. Sen synnyinseutuja ovat Himalajan ylängöt 15 000-10 000 vuotta sitten. Luultavasti tämän mutaation syynä oli tarve sopeutua ylänköjen karuun ja kylmään ilmastoon. B-veriryhmä ilmestyi ensin Intiaan tai Uralin Aasian puoleisiin osiin. Mongolien valloittaessa Aasian sen esiintyminen vakiintui. Ruokavalio koostui lihasta ja hapatetuista maitotuotteista. B-veriryhmän maantieteellisen esiintymisen alue on nykyisin selväpiirteinen: sitä esiintyy Japanissa, Mongoliassa, Kiinassa ja Intiassa aina Uralille asti. Länsi-Euroopassa B-veriryhmän osuus on pieni, yleisempi kuitenkin Itä-Euroopassa. Juutalaiset muodostavat mielenkiintoisen ryhmän. Kaikkialla juutalaisissa yhteisöissä B-veriryhmä on erittäin yleinen. AB- veriryhmä on harvinainen ja nuori veriryhmä. Se syntyi 1 000 – 2 000 vuotta sitten kun idästä saapuivat B-veriryhmään kuuluvat valloittajat kansainvaellusten aikaan Eurooppaan ja sekoittuivat A-veriryhmään kuuluvaan Eurooppalaiseen väestöön. AB-veriryhmä on saanut ominaisuuksia sekä A-veriryhmästä että B-veriryhmästä ja on sen vuoksi monitahoinen ja hämmentävä. Veren solujen antigeenit reagoivat ruuan lektiineihin Tutkimuksissa ruuan kanssa reagoiviksi tärkeimmiksi veren tekijöiksi osoittautuivat verisolujen ABO-veriryhmät. Reesus-tekijät tai muut veren ominaisuudet eivät todennäköisesti ole niin tärkeitä. Jokaisella veriryhmällä on oma antigeeni, jonka rakenne poikkeaa muista. Solujen pinnasta kohoaa ”antenneja”, jotka koostuvat pitkistä fukoosiketjuista, eli sokeriketjuista. O-veriryhmällä on soluissaan vain tämä fukoosiketju, eli ei varsinaista antigeeniä. A-veriryhmällä fukoosiketjuun liittyy toinen sokeri, N-asetyyligalaktosamiini. Nämä sokerit yhdessä muodostavat A-antigeenin. B-veriryhmällä fukoosiin sen sijaan liittyy D-galaktosamiini, joista yhdessä muodostuu B-antigeeni. AB-veriryhmällä on soluissaan nämä kummatkin antigeenit. Antigeenien tehtävänä on muodostaa vasta-aineita sairautta aiheuttavia tungettelijoita vastaan. Vasta-aine kiinnittyy tungettelijan antigeeniin ja muuttaa sen tahmeaksi. Tapahtuu liimautumis- tai sakkautumisreaktio, jolloin tahmeiksi muuttuneet solut, virukset, bakteerit tai loiset tarttuvat yhteen kokkareiksi, joiden tunnistamien ja poistaminen elimistöstä on helpompaa kuin yksittäin liikkuvien tungettelijoiden. Sama liimautumisilmiö tulee vastaan verensiirroissa. Jos A-veriryhmän verta annetaan B-veriryhmäiselle, B-antigeenit B-veressä muodostavat vasta-ainetta A-veren A-antigeenejä vastaan ja A-veri kokkaroituu. AB-veriryhmän veri ei muodosta mitään vasta-aineita, niinpä se voi vastaanottaa mitä tahansa verta. Muut veriryhmien veret sen sijaan muodostavat aina vasta-ainetta AB-verelle, joten AB-verta ei voi luovuttaa muille veriryhmille. O-verta sen sijaan voi luovuttaa kenelle vaan, mutta O-veriryhmäinen voi vastaanottaa vain O-verta. O-veressä on vasta-aineita sekä A- että B-antigeeniä vastaan. Lektiinit ovat valkuaisaineita, jotka kokkaroittavat veren ja liimaavat eliöitä toisiinsa. Kehon solujen pinnalla on lektiinejä, jotka sieppaavat bakteereja ja loisia. Bakteerien pinnalla on lektiinejä, jotka kiinnittävät ne liukkaisiin limakalvoihin. Kaikki ruoka-aineet sisältävät myös lektiinejä. Jos ihminen syö ruokaa, joka sisältää hänen verensä antigeenille sopimattomia lektiinejä, antigeenit alkavat tuottaa elimistössä vasta-aineita ruokaa vastaan. Lektiinit alkavat kokkaroittaa jonkin elimen tai kehon alueen verisoluja. Tämän jälkeen elimistön valkosolut alkavat puhdistaa näitä kokkareita ja hyökkäävät omia kudoksiaan vastaan. Seurauksena on vaurioita kudoksissa. Jokaisella ruoka-aineella on omanlaisensa lektiinit, jotka reagoivat eri veriryhmiin kuuluvien kehoissa eri tavoin. Tämä johtaa siihen, että ei ole olemassa ruokavaliota, joka parantaa, laihduttaa ja ravitsee jokaisen yhtä hyvin. A-veriryhmään kuuluvan kaksivuotiaan suolisto ei välttämättä kestä ateriaa, jolla hänen on syötävä B-veriryhmään kuuluvalle äidille hyvin sopivaa ruokaa, lihaa ja lapsille pakollisen lasillisen maitoa. O-veriryhmään kuuluva mies haluaa aterialla pihviä, sillä hänen elimistönsä sulattaa sen hyvin, mutta A-veriryhmään kuuluva terveystietoinen tietää oman kehonsa sairastuvan pihvistä. Hänen elimistönsä voi hyvin kasvisruokavaliolla. B-veriryhmään kuuluvan nuoren suolisto lakkaa toimimasta, jos hän joutuu usein syömään kananlihaa ja perunoita. Todennäköisesti hän myös sairastuu allergioihin ja saa vanhemmiten ongelmia munuaisiinsa ja lymfajärjestelmäänsä. Ja mikä olisikaan helpompi neuvo A-veriryhmään kuuluvalle keski-ikäiselle suolistovaivoistaan ja reumasta kärsivälle naiselle, kuin siirtyminen kasvisruokavalioon. Luultavasti suurimmat vaivat katoaisivat muutamassa viikossa. Eri veriryhmille sopivan ruokavalion vaikutus terveyteen tulee parhaiten esille sairastuneiden kohdalla. Kun ruokavaliossa tehdään muutamia tärkeitä korjauksia, moni vakavakin sairaus alkaa väistyä. Erityisen tärkeä oikea ruokavalio on esimerkiksi syöpään sairastuneiden kohdalla. Tavallisesti syöpäsairaille suositellaan vaihtoehtoisissa hoitomuodoissa kasvisruokavaliota. Se sopiikin loistavasti A-veriryhmään kuuluville, syöpään sairastuneille. Mutta B-veriryhmään kuuluvalle syöpään sairastuneelle kasvisruokavalio, joka sisältää soijaa ja linssejä, maissia ja papuja, voi olla suorastaan vaarallinen. Käytännön terapiatyössä on tullut vastaan mielenkiintoisia asioita. Monesti ruoka-aineet, joiden veriryhmäteorian mukaan pitäisi sopia jollekin henkilölle eivät alussa sovikaan. Voi olla, että esimerkiksi suoliston seinämä on niin ärtynyt, että ruoka-aineista on valittava vain kaikkein parhaiten sopivat. Kun suoli sitten saa aikaa toipua, alkavat myöhemmin sopia monet ennen ongelmia aiheuttaneet ruoka-aineet. Terveille ihmisille oikea ruokavalio on mitä viisainta sairauksien ennaltaehkäisyä. Terveen elimistö toki kestää vääriäkin ruoka-aineita hyvin, jos niitä ei nauti kovin suuria määriä. Mielenkiintoisia yksityiskohtia Fotoniresonanssiin perustuvalla Health Angel-terapialaitteella on mahdollista testata tarkasti ruoka-aineiden sopivuutta eri veriryhmään kuuluvilla ihmisillä. Tähän mennessä tehdyissä mittauksissa on käynyt ilmi mielenkiintoisia yksityiskohtia. Mitä tahansa ruoka-ainetta testattaessa luomuruoka on selvästi sopivampaa kuin ei luomu. Luultavasti myös ravinnon kasvupaikalla on jonkin verran merkitystä: suomalaiset mansikat tuntuvat sopivan useammalle kuin Keski-Euroopassa kasvatetut. Onko kysymyksessä mansikan puhtaus vai eri lajike, on vielä epäselvää. Lukihäiriöisiä näyttää olevan paljon B-veriryhmään kuuluvissa, ja lukihäiriöiselle B-veriryhmäiselle näyttäisi seesamöljy sopivan, vaikka veriryhmätutkimuksen mukaan sen ei pitäisi sopia. On kuitenkin niin, että B-veriryhmäiselle, jolla ei ole lukihäiriötä se ei näytä sopivan. AB-veriryhmä on mutkikas, kuten tutkimuksessakin sanotaan. Toisille AB-veriryhmään kuuluville ruis tuntuu sopivan erinomaisesti, vehnä taas ei. Joidenkin AB-veriryhmään kuuluvien kohdalla tilanne on kuitenkin täysin päinvastoin. Olisi mielenkiintoista tietää, miksi toisilla korostuu A-antigeenin ominaisuudet, toisilla taas B-antigeenin ominaisuudet. Veriryhmän mukaisesta ruokavaliosta saa suuntaviivoja myös siihen, mitä lisäravinteita ja yrttejä kannattaa itse kunkin suosia. Markkinoilla on paljon erinomaisia lisäravinne- ja yrttivalmisteita, joista moni on saanut paljon apua. Mutta kaikki ei sovi kaikille. Osa valmisteista voi olla täysin tehottomia, toisinaan jopa haitallisia, riippuen siitä mihin veriryhmään kuuluu. Veriryhmän mukainen ruokavalio on pitkästä aikaa todellisia ahaa-elämyksiä herättävä ruokavalio. Joku saa vihdoin tukea pitkään epäilemälleen ajatukselle, että hänen sittenkin tulisi syödä lihaa, tai toinen perustellun vapautuksen lihansyönnistä. Joku oivaltaa vihdoin, miksi maitotuotteiden välttäminen lopettaa lapselta jatkuvat kurkun-korvien alueen infektiot ja toinen pääsee vihdoin eroon allergioista, vain jättämällä väliin tomaatin, maissin ja kananlihan. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että ihmisen terveys on aina kiinni monista erilaisista tekijöistä. Yhä edelleen paksunsuolen puhdistaminen, loisien tappaminen kehosta tai selkärangan mutkien suoristaminen ovat tärkeitä terveyden kannalta. Eivätkä aikaisempien ruokavalioiden ohjeet terveellisestä syömisestä aivan väärässä olleet. Valitsemalla aterioilla sopivia ruoka-aineita oikealla tavalla yhdistettyinä ja sopivina määrinä syötyinä, johtaa se varmasti parempaan tulokseen kuin pelkästään ruoka-aineiden tarkka valinta. Hyvin viisasta on poimia eri tutkimuksista parhaat oivallukset ja yhdistää ne itselle sopivalla tavalla, sekä pitää silmät ja korvat avoinna tuleville tutkimustuloksille. Tutkimukset kuumentamattomien ruoka-aineiden vaikutuksista terveyteen ovat jo raottamassa ovea uusille oivalluksille.
|
