LehtiArtikkelit

www.minaolen.com-->

Laulaja Kari Vepsä
Hevos- ja himpun verran ihmiskuiskaajakin


Laulaja ja hevosmies Kari Vepsä sanoo, että hevosten kouluttamisessa ja ihmisyleisön viihdyttämisessä on paljon yhteistä. Molemmissa tärkeintä on kommunikointi energiatasolla. Hevosten kanssa kuiskaillaan kehon kielellä ja ihmisten kanssa tunteiden kielellä, jota musiikki mitä suurimmissa määrin on.

Koko kansan rakastama Vepsä lupasi jokin aika sitten taluttaa hevosensa TV 1:n studiolle yhdellä ehdolla.
- Kyllä me tulemme, jos te siivoatte hevosen paskat, Kari muistelee ja naurahtaa, että näin myös kävi. Karille sekä hevoset että yleisö ovat opettaneet, kenen ehdoilla työtä tehdään.
- Lähtökohta on sama. Koulutan hevosia niiden ehdoilla ja laulajana pidän aina mielessäni, että se on yleisö, joka minun palkkani maksaa, Kari toteaa.

Kari on hyvin lämmin ja välitön ihminen. Hänestä on kaukana egon pullistama artisti, kun hän kävelee hevostarhan perältä lantsarit jalassaan ja ojentaa reilusti kätensä tervehtiäkseen.

- Tämä hevosten kanssa pelaaminen on päättymätön tarina. Mitä enemmän karttuu tietoa, sen selkeämmin huomaa, miten paljon on vielä opittavaa. Ei voi koskaan sanoa, että hei nyt minä olen kova hevosmies, nyt minä osaan nämä jutut. Se tekee väkisinkin nöyräksi, Kari kuvaa.

Siri-tytär ja Lento-tamma
Karin elämässä on kaksi kaverusta, jotka ohjasivat hänet hevosten jaloon maailmaan. Ensimmäinen heistä oli hänen Siri-tyttärensä, joka 1980-luvun lopulla kasvoi poni-ikään ja imaisi isäpapankin mukaan hevosteluun. Niinpä perheeseen ostettiinkin Suomen hevonen Lento.

Lento-tamma osoittautui varsinaiseksi opettajaksi. Ennen sitä Kari oli lueskellut ja käynyt kuuntelemassa luentoja hevosten käsittelystä ja osallistunut lännen ratsastuskursseille. Vaikka hänellä olikin jo lapsuudesta asti kokemusta hevosista, Lento avasi hänelle ihan uuden oven.

- Kaksi viikkoa se oli kiltisti ja sitten alkoivat hankaluudet. Tamma potki ja puri, hyökkäsi kimppuun ja runttasi seinää vasten. Iso jytky hevonen kun oli, se alkoi käydä jo vaaralliseksi, Kari muistelee.

- Se oli ollut vanhalla ravimiehellä vähän pullahevosena ja elänyt luonnon rauhassa. Se ei vaan kestänyt sitä, että se tuotiin yhtäkkiä tallille, jossa oli toistakymmentä hevosta ja hälinää, hän jatkaa. Kari päättikin alkaa pelata sen kanssa. Hän havaitsi, että Lento-tammaa vaivasi jatkuva turvattomuuden tunne, jota se oireili eri tavoin.

- Hevonen on laumaeläin, joka hakee aina turvaa ympäriltään. Koska hevonen on luonnossa saaliseläin, sen muistissa on voimakas pakoreaktio, joka iskee aina, kun se kohtaa epävarman tilanteen. Se pakenee aina ensin ja miettii vasta jälkeenpäin, olisiko sen tarvinnut paeta, Kari sanoo. - Juuri tähän kohtaan ihminen voi vaikuttaa tarjoamalla hevoselle sen tarvitsemaa turvaa ja johtajuutta, hän jatkaa.

Kommunikointi eläinten kanssa
Kari on aina ollut sitä mieltä, että eläinten kanssa pitää pystyä kommunikoimaan. Hän sanoo, että väkivallan ja voimakeinojen avulla ei pitkälle pärjää etenkään hevosten kanssa. Jo pieni varsakin kykenee halutessaan viemään mennen tullen täysikasvuista miestä.
- Hevonen ei opi siitä, että sitä ahdistetaan ja painetaan päälle. Päinvastoin se oppii siitä, että se pääsee pois ahdistuksesta niin, että sille silti asetetaan rajat. Se on sama asia kuin lasten kasvatuksessa, Kari vertaa.

Kuten lastenkin, myös hevosten kanssa vaaditaan pitkäjännitteisyyttä. Kari laati yhdessä luonnonmukaisiin hevosmiestaitoihin vihkiytyneen Risto Vuoripalon kanssa Lento-tammalle opetussuunnitelman, joka osoittautui toimivaksi.

- Tärkeintä siinä oli luottamuksen rakentaminen. Se syntyy siten, että hevosen pitää olla ensin kiinnostunut ja ihmisen sitten saada siihen kontakti. Hevosen kanssa pelaaminen alkaa aina jo siitä sekunnista, kun ihminen lähestyy sitä, Kari tiivistää.

Hevoskuiskaaminen ei ole magiaa
Hevosen kieli on kehon kieli. Kari korostaakin, että hevoskuiskaamiseen ei sisälly mitään magiaa, vaan kyse on perusasioista eli kommunikoinnista energiatasolla.
- Hevoskuiskaus on vähän sellainen Hollywoodin sana. Jokainen vähänkin herkistynyt pystyy lukemaan niin ihmisistä kuin eläimistäkin eri energiatasoja, millä kulloinkin liikutaan. Minulle on tärkeintä opetella hevosten kieltä eikä se, että opetan hevosille suomen kieltä.

Hevoset ovat taitavia lukemaan energioita. Kari sanookin, että jos ylioppilaskirjoituksissa olisi aineena kehon kieli, hevoset kirjoittaisivat ällät mennen tullen. Taito on jo hevosten perimässä ja siinä käytettävä kieli on maailmanlaajuinen.

- Vaikka meille ihmisille on annettu puhuttu ja kirjoitettukin kieli, me emme aina ymmärrä toisiamme. Jos oppisimme lukemaan enemmän toistemme kehoa ja energioita, maailmakin olisi kaiketi erilainen, Kari sanoo.

Kari jakaa hevosen ja ihmisen kohtaamisen eri osa-alueisiin. Hänelle tärkeää on aina pohtia, miksi hevonen käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy.
- Kyseessä on usein ns. ongelmahevonen, joka viestittää minulle, miten sen kanssa pitäisi edetä. Haluan oppia näkemään hevosen henkisen voiman, joka on yhtä tärkeää kuin fyysinenkin voima. Edelleen hevonen viestittää, kuinka korkealla sen kanssa ollaan luottamuksen ja kunnioituksen syntymisessä. Se kertoo esimerkiksi, ollaanko vasta siinä, että se luottaa ihmiseen pelkästään siksi, että ihminen ruokkii sitä, Kari listaa.

- Haluan tutkia myös hevosen herkkyyttä. Jokaisessa hevosessa elää sisällä mahdottoman suuri herkkyys, josta se ammentaa pakoreaktioita. Haluan oppia kaivamaan sitä esiin niin, että sitä voisi hyödyntää. Myös hevosen ajantaju on eri kuin ihmisillä. Se ei oppimisprosessissa katsele kelloa ja muistuttaa myös meitä ihmisiä meidän yrityksestämme hallita aikaa ja halustamme haluta kaikki mulle heti nyt, hän jatkaa.

Hevoset ja yleisöt ovat persoonia
Kari korostaa, että jokainen hevonen on oma persoonansa. - Minun on hyväksyttävä se enkä voi lähteä muuttamaan sitä. Olen jakanut hevoset karkeasti kahteen tyyppiin. On näitä jämptejä ”tarjahalos”-tyyppejä, jotka ajattelevat, että vaikka tuossa on aita edessä, niin siitä mennään läpi, vaikka paukkuisi. Aita on vain hidaste, ei este. Sitten on näitä ”markobjurström”-tyyppejä, joilla on koko ajan samba päällä, sormet napsuu, ajatus juoksee, keskittymiskyky on hyvä ja kulkee tosi kovaa. Molemmat tyypit ovat yhtä hyviä, Kari naurahtaa.

- Kaikki eläimet opettavat meille myös meistä ihmisistä. Kun elää luonnon keskellä, oppii, että ihmisten kiire on vain hössötystä ja että oikea elämä on täällä luonnossa. Me emme voi väkisin hallita elämää emmekä eläimiä. Luomakunnan herruus tarkoittaa kaiketi sitä, että tulemme toimeen luonnon kanssa riistämättä sitä eli niin, että kaikilla on hyvä olla, hän jatkaa ja viittoilee lähellä olevan puun oksalle, jossa harmaasieppoemo käy juuri ruokkimassa poikasiaan.

Kari on vastikään julkaissut kokoelmalevynsä ”Kari Vepsän parhaat”. Hän tekee keikkaa tiukkaan tahtiin ja myöntää ammentavansa myös niihin voimaa luonnosta ja hevosista.
- Olisin varmaan hyvin erilainen artisti, jos minulla ei olisi eläimiä. Ne ovat auttaneet minua olemaan oma itseni, Kari sanoo ja rapsuttaa uskollista ystäväänsä saksanpaimenkoiraa Ticoa, joka seuraa isäntäänsä kuin hai laivaa.

Kari toteaa, että myös jokainen yleisö on persoona, jonka kanssa kommunikointi tapahtuu energiatasolla.

- Laulunopettajani totesi aikoinaan, että laulaminen on 90-prosenttisesti tunnetta eli energiaa ja loput 10 prosenttia tekniikkaa. Musiikki liikuttaa isoja massoja ja auttaa meitä suomalaisia puhumaan ja käsittelemään myös ikäviä asioita. Olen iloinen, että voin auttaa näin myös ihmisiä.

- Vaikka eläimet ovat eläimiä ja ihmiset ihmisiä, meissä kaikissa kulkee sama virta, hän kiteyttää.


Marjo-Kaisu Niinikoski