Lehti • Artikkelit

  

ELÄ TÄSSÄ JA NYT – OPETTELE VAPAUTUMAAN HUOLISTASI

Reino Knaapila

Kirjoitus on tehty Minä Olen tapahtumassa 10.2.2002 pidetyn esityksen pohjalta.

Tänään on loppuelämäni ensimmäinen päivä – tavallaan syntymäpäiväni. Koko elämä on edessäni, siis loppuelämä ja siinä minulla on kaikki mahdollisuudet tehdä kaikkia niitä asioita, joita todella haluan tehdä. Kun joskus sieluna olen päättänyt tulla tänne maan päälle, on tilanne itse asiassa ollut sama. Taikka ei oikeastaan. Vastasyntyneenä minulla on ollut vielä vähemmän mahdollisuuksia kuin nyt aikuisena.
Tietysti nykytilanteen mahdollisuuksia rajoittavat kaikki ne jutut, joita tähän asti olen elämässäni taakakseni ottanut. Mutta samalla tavalla taitaa sielulla olla rasitteena sellaiset aikaisempien elämien puuhastelut, joista käytetään ilmaisua karma. Jutut, jotka halutaan ottaa uusiksi.

Saamme eletystä elämästä kokemuksia, opetuksia, asenteita, uskomuksia. Mukanamme ovat myös sielun aikaisempien elämien kokemukset, asenteet ja uskomukset, vaikkakin tavallaan verhon takana, piilotajunnassa. Kaikki ne ovat tausta-aineistona tämän hetken elämän tekemisille, toimille ja päätöksille. Ja jossakin edessäpäin ovat tavoitteet, jossakin tulevaisuudessa on kaikki se hyvä jota elämältä toivon. Valitettavasti vain yleensä käy niin, että se elämän tavoite on aina edessäpäin enkä saavuta sitä millään. Se ei satu olemaan siinä paikassa, jossa itse olen. Aina keksin verukkeita tämän päivän puuhastelulle ja sille että olen onnellinen kunhan se tai tämä juttu on ensin tehty tai saavutettu tai olen saanut palkankorotuksen taikka…
Jotakin radikaalia pitää tehdä, että myös saavutan tavoitteeni enkä jatka tässä kierteessä.

Mikä meitä sitten jarruttaa?

Meillä on mieli, järki, tunteet ja jossakin taustalla myös se korkeampi minä tai sielu, joka varmaan tietäisi mitä on viisasta tehdä. Mieli pelaa kyllä ansiokkaasti järjen kanssa, vastaanottaa kehon viestejä ja joskus onnistuu ymmärtämään jopa tunteitakin, mutta yhteys yläkertaan taitaa olla aika hatara. Paljon vahvempi yhteys mielellä on egoon, joka on mielen luoma peilikuva itsestä. Siis mieli on luonut egon ja tietenkin mieleisekseen. Se on maskeerannut kuvan sellaiseksi, että sen kanssa on mahdollisimman helppo elää. Kuva on haavekuva, toivekuva minkälainen haluaisin olla. Elämässä tehdyt mokaukset on parasta laittaa toisten ihmisten tai vähintään olosuhteiden syyksi, sillä enhän minä mokia tee. Jos komentelen toisia niin sehän on välttämätöntä, jotta saataisiin edes jotakin tehdyksi. Jos minulta on jäänyt joku homma kesken niin syynä on se, ettei se kuitenkaan olisi ollut se mitä halusin. Jos olen tyytymätön elämääni, johtuu se aina kurjasta tuurista.
Aina löytyy selityksiä ja niistä muodostuu egon omakuva.

Mutta ”sit ku”

Sitten kun olen saanut palkankorotuksen, päässyt eläkkeelle, sitten kun puoliso muuttuu mukavammaksi… sitten voin alkaa elää mukavaa elämää. Ego tarrautuu kaikkeen puuhasteluun, perustelee sen mielelle ja hyväksyy, että olen oikein hyvä tällaisena eikä minun itseni tarvitse muuttua. Olen onnellinen kunhan maailma muuttuu ympärilläni. Ego pelkää muuttumista kuollakseen. Muuttuminen on egolle itse asiassa merkki siitä, että se ei ollutkaan täydellinen, virheetön, jollainen se kuvittelee olevansa. Mieli on egon vanki ja uskoo sitä. On helpompi maskeerata lisää peilikuvaa kuin riisua naamaria kuvan päältä. On helpompi odottaa onnea tulevaksi joskus kuin havaita sen olevan jo paikalla.

Sielun tavoite elämässä on eläminen ja kokeminen

Moni ajattelee, että kun teen oikeita asioita, elämästä tulee hyvä ja voin olla onnellinen. Jospa asia onkin niin päin, että ensin on syytä valita se oleminen, mikä haluaa olla ja sen löydyttyä aukeaa reitti oikeiden asioiden tekemiseen. Sielu tietää sen oikean olemisen, mutta tarvitaan ilmeisesti poikkeuksellista synnynnäistä intuitiivisuutta taikka sinnikästä harjoittelua, jotta saadaan tuo sielun päättämä elämän tavoite tiedostettua. Alan yhä vahvemmin uskoa, että elämän tavoite koskee jokaista päivää, ei vain jotakin päivää tulevaisuudessa. Siis sitä kuka ja minkälainen ihminen olen juuri tässä ja nyt. Alan myös uskoa, että minulla on itselläni mahdollisuus muista riippumatta olla sellainen kuin haluan olla. Tietysti minulla on rajoituksia, mutta elämäni rajoitusten puitteissa voin olla sitä mitä sieluni haluaa olla ja tehdä niitä asioita, joita sieluni suosittelee minulle. En voi olla olosuhteiden vanki taikka uhri, sillä eihän sieluni voi laittaa minua sellaiseen paikkaan, josta en voi selviytyä. Sielunihan on minun puolellani ja haluaa persoonani kautta olla vähintään onnellinen. Jos olen ajautunut kriiseihin, johtuu se mitä ilmeisimmin siitä, etten ole ymmärtänyt ohjausta, kuunnellut viestejä taikka sitten olen kriisissä siksi, että siinä minulla on tilaisuus kehittyä ja oppia valitsemaan kuka haluan olla.

Ensimmäinen askel on peilikuvan korjaaminen

Sanotaan, että pelosta pääsee, kun kohtaa sen. Mainitsin, että ego pelkää muuttumista kuollakseen. Mutta jos ego, tuo mielen peilikuva ei halua muuttua todellisuutta vastaavaksi, se joutaakin kuolla. Sen mukana ei tarvitse kuitenkaan haudata itseluottamusta, itsen hyväksymistä eikä elämänuskoa. Ne voivat säilyä kunnossa, kun aloitetaan rehellinen elämä. Ollaan ennen kaikkea rehellisiä itselle, jotta voidaan olla rehellisiä kaikessa. Käsitellään elämässä väärin tehdyt asiat ja pyydetään anteeksi niiltä, joita vastaan on toimittu. Käsitellään ne omat tunteet, joita ei aikanaan ole uskallettu kohdata, koska niistä tuli paha olo. Kuunnellaan kehon viestejä ja reagoidaan niihin heti. Otetaan vastuu omasta elämästä. Ryhdytään elämään sen todellisen minän elämää ja jätetään se vääristynyt ego.

Eläminen on elämän tarkoitus

Milloin ihminen elää? Onko tähän muuta vastausta kuin juuri NYT. On ihmisiä, jotka kaiken aikaa muistelevat vanhoja hyviä aikoja ja elämä muodostuu vanhan kertaukseksi. Toiset odottavat, että pian elämä alkaa kunhan…
Todellinen elämä voidaan elää vain tässä nykyhetkessä ja sen sisällön jokainen määrää itse. Oman tähänastisen elämänsä aikaansaamissa puitteissa tietenkin. Kovin moni kokee ettei hänellä ole elämässä vaihtoehtoja. On pakko pysyä siinä missä on, tehdä työtä, jota ehkä jopa inhoaa. Näin kokee koko ajan sellaista, mitä ei halua kokea, on sellainen, mikä ei haluaisi olla ja näin tosi eläminen jää elämättä.
Silva menetelmän kehittäjällä Jose Silvalla on erinomainen ohje elämään – onnen viisi sääntöä.

Jos pidät jostakin, nauti siitä.
Jos et pidä jostakin asiasta, vältä sitä.
Jos et pidä jostakin asiasta etkä voi välttää sitä, muuta se toisenlaiseksi.
Jos et pidä jostakin asiasta, et voi välttää sitä, etkä voi tai halua muuttaa sitä – hyväksy se sitten.
Voit hyväksyä jonkin asian muuttamalla asennettasi sen suhteen.

Elämässä on aina vaihtoehtoja ja vaikeimmat vaihtoehdot ovat itsen muuttamista egon peilikuvan henkilöstä sellaiseksi, mikä itse asiassa olet ja sen jälkeen sellaiseksi mikä haluat olla. Eläminen on elämän tarkoitus ja kun elää yhteydessä omaan sieluunsa, saa siltä kaiken aikaa viestejä tehdäkseen oikeita valintoja. Viestit tulevat näennäisinä sattumina, kohtaamisina, kehon tuntemuksina, tunteina ja intuitioina. Näin ohjautuu oikeaan paikkaan elämässä, oikeisiin kokemuksiin ja toteuttaa elämäntehtäväänsä, sielun suunnitelmaa.

Kuole, jotta tiedät miten elää!

Jos et tiedä, mitä oikeastaan haluat elämältä, selvitä itsellesi mitä kuolema on. Löytyy pitkä lista kirjoja, jotka kertovat kliinisen kuoleman kokeneiden ihmisten matkasta rajan taakse ja paluun vanhaan kehoonsa. Tiedemiehet eivät ole uskaltaneet tehdä kokemuksista tieteellistä mallia vaan se on jätetty uskontojen alueeksi. Uskontoja taas kiusaavat vanhat dogmit, joita ei saa horjuttaa ettei uskon ikivanha perusta pettäisi. Mutta nuo kirjat antavat kohtalaisen yhtenevän kuvan kuoleman tapahtumasta ja sielun matkasta toiseen ulottuvuuteen. Kun sen ymmärtää, saa perspektiivin olemiselle ihmisenä maan päällä.
Ensimmäinen tärkeä oivallus on, ettei kuolema tule koskaan ilman, että sielu on sen hyväksynyt ja paikka johon normaalisti kuoleman jälkeen saavutaan, on täynnä valoa ja rakkautta, hyväksymistä. Kuolema ei ole vihollinen vaan ystävä.

Seuraava askel on pohtia, mitä tekisin jos tietäisin, että elän enää kuukauden. Mitä hyvää tekisin tai antaisin itselleni viimeisten viikkojen aikana? Siis koska en tiedä, vaikka käsillä olisikin elämäni viimeiset viikot, olisi kai viisasta elää niin että ne viikot ovat hyvää elämää. Jokainen tietenkin elää sellaisen elämän mikä itsestä tuntuu hyvältä. Aika harva tekisi tietoisesti pahaa toisille viimeisinä tekoinaan.

Kun tämä on ymmärretty, voi aikataulua kiristää. Mitä tekisin jos elinaikaa olisi yksi viikko, yksi päivä, yksi tunti, vain yksi minuutti. Näin päädytään tähän hetkeen, joka on ainoa varma hetki loppuelämässä. Miten eläisin sen, missä tunnetilassa haluaisin kuolla? Olisi viisasta elää joka hetki kuin viimeistä päivää – tietysti muita ihmisiä loukkaamatta. Silloin ei jää velkaa itselleen eikä toisille, kuolinvuoteella ei ole katumusta eikä anteeksipyytelyä, ei tarvita papin voiteluja kun itse on eläessään siunannut elämänsä.

Miksi nyt on kärsimystä?

Meille uskotellaan, että kärsiminen on jotenkin jaloa tai jalostavaa. Minä uskon mieluummin itämaiseen viisauteen, jonka mukaan kipu on väistämätön, mutta kärsimys valinnaista. Kärsimme vain, jos emme tee kivulle mitään kun kohtaamme sen. Kipu on aina viesti jostakin ja se poistuu, kun otamme viestin vastaan. Tässäkin tulee kysymykseen eläminen tässä ja nyt. On viisasta reagoida välittömästi kipuun oli se sitten fyysinen oire, sairaus, raju tunnetila tai onnettomuus. Reagoinnilla tarkoitan kivun syyn selvittämistä ja sen viestin vastaanottamista, hyväksymistä ja sen mukaan toimimista. Jos jäämme kipuun, saamme siitä itselle kärsimyksen. On ihmisiä, jotka sanovat kärsivänsä toisten ihmisten kipujen ja vaikeuksien takia. Empatia on kaunista, mutta on hyvä muistaa, että toisen ihmisen kipu on viesti ensisijaisesti hänelle itselleen ja hänen on syytä ymmärtää kivun viesti ennen kuin siitä tulee kärsimys. Puhumattakaan, että ottaisit toisen kivusta kärsimyksen itsellesi.
Uskon, että jokaisen sielu ohjaa hänet juuri niihin kokemuksiin, joita hän tarvitsee. Ja jos sielu ei ole häntä ohjannut sinne, on hän itse persoonana ottanut vastuun tekemisistään. Tietysti minun on hyvä tarjota apuani, jos voin auttaa, mutta hänen vastuullaan on, ottaako hän avun vastaan. Toisen tahdon vastaiseen auttamiseen ei ole syytä ryhtyä. Tällä maapallolla on uskontojen nimissä autettu sieluja taivaaseen aseiden avulla jo tarpeeksi.

Lievempi muoto kärsimystä on pettymys. Milloin pettymyksiä syntyy? Niitä syntyy aina kun eletään ennakolta luotujen odotusten rajoissa ja asiat menevätkin toisella tavalla. Pettymyksiä ei tule kun joka hetki eletään uteliaan tarkkaavaisena hyväksyen elämän vaihtelut. Bussi ei tule aina ajallaan, ystävä ei huomaa joka kerta kehua erinomaisuuttani, pomolla on oma tapansa hyväksyä kiittämättä työni. Hyväksy elämä sellaisena kuin se ilmenee ympärilläsi, muuta ne asiat, jotka ovat vallassasi, jätä ne asiat, joille et voi mitään ja ole niin viisas, että erotat nämä jutut toisistaan.

Opettele luomaan tulevaisuutesi!

Kuinka moni meistä hyväksyy sen, että hän itse luo tulevaisuutensa? Osa hyväksyy sen ja ”tekee” sen opiskelemalla, hakemalla entistä vaativampia työpaikkoja tai tekemällä sitä, mistä todella pitää. Osa uskoo, ettei voi tai halua enää opiskella, ei saa parempaa työpaikkaa ja on pakko olla työssä, josta oikeastaan ei pidä, mutta on pakko olla siinä saadakseen elantonsa.
Tulevaisuuttakin luodaan tässä ja nyt. Kun haluat jotakin, ole varma että se on todella sitä mitä haluat ja tarvitset myös sielusi tasolla. Kun sen tiedät, ajattele sitä, puhu siitä, ole varma, että jonakin päivänä saat sen. Toimi sen jälkeen kuin asia olisi selvä ja lakkaa haluamasta. Olet valinnut sen asian tulevaisuuteesi ja anna universumille aikaa toimittaa se sinulle silloin kun sen oikea aika on. Voit vaikka unohtaa ”tilauksesi” kun tiedät, että se kyllä tulee jos se on tarkoitettu. Luot tulevaisuutta joka tapauksessa, olet siitä tietoinen taikka et. Joka kerta kun sanot, että sinulla on huono nimimuisti, vahvistat nimien unohtamista ja muisti pysyykin huonona. Joka kerta kun manailet vastoinkäymistä, kiinnität siihen lisää energiaa ja tuo vastoinkäyminen tulee suuremmaksi ja voi vaikka kiinnittyä pysyvästi sinuun. Ja sitten vielä varmistat sen sanomalla, että ”näin minulle aina käy”.

Vältä psyyken koukkuja!

Monet nautintoaineet, erityisesti huumaavat aineet ovat sellaisia, että niiden kanssa on upeaa elää tätä hetkeä. Saadaan huimia kokemuksia ja koska mieli pyrkii aina kauemmaksi, pitemmälle, joudutaan helposti kyltymättömään yhä korkeampien kokemusten etsintään ja hetken kuluttua ollaan riippuvuuden koukussa. Tässäkin on ensimmäinen neuvo ottaa yhteys sielun tasoon ja kysyä onko tämä se oleminen, jonka sielu haluaa kokea. Tuskinpa sielu haluaa koukkuun jäämisen kokemusta vaikka se varmaan hyväksyy sen, että mieli persoonan koukkuun vie. Eihän sielu varmaan mielen ohjaamaa persoonaa pakkopaidassa pidä.

Elä sopusoinnussa sielusi kanssa.

Useimmat ihmiset pyrkivät olemaan järkeviä – eletään järjen aikakautta. Järki ei kuitenkaan ole sama kuin sielu. Tässä ja nyt elämisessä ei tarvita järkeä. Paljon enemmän se on elämistä sopusoinnussa ja yhteydessä sieluun. Järjestä ei kuitenkaan ole syytä luopua, mutta egosta sen sijaan on. Ego esimerkiksi ei millään halua koskaan myöntää olevansa väärässä. Väärässä oleminen ja virheiden tekeminen ovat asioita, jotka ego haluaa välittömästi peittää ja piilottaa tai ainakin syyttää olosuhteita tai muita ihmisiä niistä. Luovu egosta ja ole mikä todella olet. Hyväksy heikkoutesi ja kehitä itseäsi harjoittelemalla tilanteissa, joissa voit oppia uutta. Käytä vahvuuksiasi ja luota niihin kun kallioon.

Elät vain nyt ja muutos paremmaksi voi tapahtua vain juuri nyt.