Lehti • Artikkelit

  
Ihmeiden mies Joao de Deus: Elämäntarina

Kirjoittanut Robert Pellegrino-Estrich
Otteita hänen kirjastaan Ihmeiden mies
painettu tekijän luvalla

Ajatukset siitä, mistä tulimme ja miksi olemme täällä, tulevat mieleemme useimmiten silloin, kun olemme juuri nukahtamaisillamme. Päivän työ on tehty, kuuden uutiset katsottu ja olemme jo kyllästyneet liialliseen television katseluun. Odottavassa hämäräntilassa, ennen kuin ”valot sammuvat” ja tervetullut uni laskeutuu yllemme, mieli pohtii usein olemassaolon syytä. Niin ainakin minulle kävi!
Olin aivan tavallinen ihminen, ahkera, työlleni omistautunut ja kunnianhimoinen. Työskenneltyäni kaksitoista tuntia päivässä 25 vuoden ajan olin vihdoin onnistunut. Minusta oli tullut menestyvä liikemies ja useiden jalokiviliikkeiden ylpeä omistaja. Nautin työni hedelmistä. Minulla oli tilava koti rantatontilla, ylellinen vapaa-ajan asunto hiekkarannalla, sijoitusomaisuutta, Mercedes-Benz ja rahaa maksaa kahden poikani yksityiskoulutus.
Syvällä sisimmässäni tunsin kuitenkin, että elämällä täytyy olla jokin muukin tarkoitus. Ei kai se kaikki tässä voinut olla. Sitten eräänä päivänä aivan odottamatta ”Herra otti”. Eikä oikeastaan Herra, vaan eräs katala varas, joka ryösti yhden jalokiviliikkeistäni ja tuhosi maallisen onneni.
Tuijottaessani tyhjää liikettäni ja miettiessäni riittämättömiä vakuutuksiani tajusin ensi kertaa, kuinka haavoittuvaa ja turhanaikaista materialistinen elämä on.

Uusi pohja
elämälleni

Seuraavien ankeiden kuukausien aikana minun oli pakko etsiä elämälleni syvempää tarkoitusta. Kun maailma vihdoin lakkasi pyörimästä ja olin menettänyt kaiken rakastamani, avioliittoni, omaisuuteni, rikkauteni ja tuloni sekä ennen kaikkea itsetuntoni, oli aika etsiä jotakin uutta. Mutta en etsinyt sitä suinkaan uudenaikaisten uskontojen rituaaleista enkä uuden sukupolven kiihkeästä fanaattisuudesta. Laskelmointi ja kaupallisuus, jotka vuosia olivat olleet osa elämääni, saivat minut etsimään tosiasiallista tietoa uusien uskomuksieni pohjaksi.
Minulla on ollut ensikäden tilaisuus tarkastella olemassaolomme syiden kiistämättömiä todisteita. Tämän kirjan sisältö perustuu henkilökohtaisiin huomioihini.
Mistä tulimme ja mihin olemme menossa, ovat vaikeita kysymyksiä pohdittavaksi nykypäivän materialistisessa eloonjäämiskamppailussa. Aamiaismurojen ja kello kuuden uutisten välinen ”hullujenhuone” ei jätä paljonkaan aikaa ajatuksille. Tarvitaan aikaa, paljon aikaa ja hiljaisuutta. Tarvitaan neuvoja, selityksiä ja koulutusta aiheeseen, joka on materialismin täydellinen vastakohta. Se on täysin abstrakti ja käsittämätön asia, kirjaimellisesti kokonaan toinen maailma.
Fyysisinä olentoina vaadimme todisteita, ennen kuin uskomme. Koko elämäni minä ainakin hyväksyin todelliseksi vain sen, minkä näin tai tunsin, minkä voin syödä tai laittaa kassakoneeseen. Epäilin kaikkea. Tuona ikimuistettavana päivänä vuonna 1996, jolloin ensimmäistä kertaa istuin Abadianian aulan lattialla aivan tapahtumien tuntumassa käsissäni kamera ja salamavalolamppu vahdin silmä tarkkana ”piilokorttia”, silmänkääntötemppua tai mitä tahansa huijauksen mahdollisuutta. Se mitä näin, yllätti minut täysin, niin kuin se on yllättänyt tuhannet muutkin ensikertalaiset. Näin Raulin, joka oli ollut viidenkymmenen vuoden ajan halvaantuneena, nousevan pyörätuolistaan ja kävelevän. En ollut vielä selvinnyt tästä järkytyksestä, kun jo sain todistaa Joaon poistavan silmät sidottuina kasvaimen erään naisen silmästä välineenään vain keittiöveitsi.
Nyt, kun jo olen saanut nähdä lukemattomia leikkauksia, parantamisia ja hoitoja mukaan lukien oman kroonisen astmani parantumisen, suuntaan epäilemiseen ja vääriin oppeihin käyttämäni energian tähän yksinkertaiseen kronikkaan, joka kertoo erään ihmisen niin vilpittömästä ja laaja-alaisesta toiminnasta ihmiskunnan hyväksi, että sitä on melkein mahdoton länsimaalaiseen ajatteluun tottuneen henkilön uskoa. Kaikki me tarvitsemme todisteita uskoaksemme, mutta vaikka niitä saisimmekin, voi joskus olla vaikea uskoa asioita, jotka eivät kuulu länsimaisen kasvatuksemme piiriin. Juuri näin käy, kun katsoo Joao Teixera de Farian ihmeitä.

Joao Teixera
de Faria

Joao on vaatimaton mies. Hänen elämällään on kaksi tarkoitusta. Hän parantaa sairaita ja kertoo ihmisille, että maanpäällisen olemassaolomme tarkoitus on nostaa tasoamme ”toisella puolella”, jotta sielumme tuonpuoleisessa kohoaisivat korkeammalle kuin tässä fyysisessä maailmassamme.
Vaikka Joao on luultavasti tarkkailluin, testatuin ja kirjatuin parantaja fyysisessä maailmassamme, ei asialle omistautuneimmankaan kirjailijan ole helppoa kertoa hänen elämäntarinaansa. Hänen varhaisesta elämästään tiedetään vain vähän. Nuorena hänellä oli täysi työ selviytyä jokapäiväisestä elämästä eikä aikaa ollut päivämäärien ja tapahtumien kirjaamiseen. Pelkästään asioiden järjestäminen aikajärjestykseen on elämänkertakirjailijalle lähes ylivoimainen tehtävä. Tietoja saa ainoastaan Joaon työtovereilta ja nekin ovat usein ristiriitaisia.
Joao itse ei pysty lainkaan kertomaan yksityiskohtia, sillä hän ei muista mitään siitä, mitä on tapahtunut henkiolennon vaikutuksen alaisena. Henki ohjaa häntä silloinkin, kun se ei ole hänen ruumiissaan. Useimmat korkeatasoiset meediot ovat lähes koko ajan yhteydessä henkiseen tasoon. Heitä voisi verrata äänettömään televisioon. He pystyvät toimimaan, mutta huomio suuntautuu muualle.
Tänäänkin Joaon työ on kuin nopea ihmeiden sarja, joka tapahtuu niin kovalla vauhdilla ja niin usein, että on melkein mahdotonta keskittyä yksityiskohtiin, kun jo seuraava tapahtuma on alulla. Pelkästään niiden ihmisten määrä, jotka hakevat häneltä apua, on niin suuri, ettei aikaa jää tarkkojen muistiinpanojen tekemiseen. Hän leikkaa ja parantaa päivittäin useampia ihmisiä kuin suuri länsimainen sairaala yhden kuukauden aikana. Hänen henkilökuntansa jäsenet ovat kaikki vapaaehtoisia työntekijöitä, mutta vain yksi heistä hoitaa hallintotehtäviä kahden päivän ajan viikossa.

Ja nyt
todisteet

Me ihmiset olemme kummallisia olioita. Joskus näemme todisteet, mutta hylkäämme selityksen tarrautuen omaan kapea-alaiseen tietoomme. Etsimme selitystä, joka ei keikuta ”tietoisuusvenettämme” liikaa, ei vaadi liian suuria muutoksia elämäntyyliimme eikä järkytä ymmärryksemme ja havaintojemme luomaa turvallista kehystä. Tämän kirjan todisteiden valossa ei kuitenkaan ole olemassa vaihtoehtoista selitystä.
Joao Texeira de Faria on siitä elävä todiste. Häntä ovat tutkineet ja testanneet tämän planeetan parhaat tiedemiehet. Hän antautuu mielellään testeihin ja tutkimuksiin, koska hän toivoo niiden vakuuttavan ihmiset henkimaailman todellisuudesta ja siitä, että karmisen rangaistuksen sijasta eläisimme oikein tämän elämämme, jotta voisimme päästä korkeammalle seuraavassa.
Joao omistautuu sairaiden ja parantumattomien parantamiseen maksutta ja ennakkoluuloitta. Hän kannustaa videokuvaajia kuvaamaan työtään ja toivottaa kaikki katsojat, mutta erityisesti lääkärit, tervetulleiksi.

Kun katsoja näkee, kuinka Joao laskee kätensä naisen syöpäkasvaimen valtaamalle rinnalle ja kuinka hän sitten nostaa naisen puseroa näyttääkseen tuoreen leikkaushaavan siististi ommeltuna ja syövän kadonneena, saa vastahakoisimmankin tarkkailijan kysymään: ”Mitä hän teki sen?” Vastaus tähän kysymykseen on yhteydessä niihin ajatuksiin, joita kysymme itseltämme iltaisin ennen nukahtamista: ”Mistä oikein on kysymys?” Ehkä tämän ainutlaatuisen miehen elämäntarina auttaa sinua löytämään vastauksen tuohon kysymykseen.
Joao Texeira di Faria on kiistämättä voimakkain elossa oleva meedio ja varmasti kaikkien aikojen suurimpia.
”Meedion” määrittelee Oxford-sanakirja seuraavasti: ”Henkilö, joka toimii hengellisenä välittäjänä kuolleiden ja elävien välillä.” Joao ei vain keskustele henkien kanssa, vaan ne valtaavat hänet kokonaan. Kun näin tapahtuu, hän ei enää ole tietoinen sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan ”herää” muutamaa tuntia myöhemmin tietämättä, mitä on tapahtunut. Kun henki on hänen ruumiissaan, se käyttää Joaoa välittäjänä suorittaessaan leikkauksia ja parantaessaan sairaita.
Joaon lahja ei ole perinnöllinen. Se ei ole opittua eikä siirrettävissä muille. Jo 16 vuoden iässä hän hyväksyi suuren vastuunsa ja omisti elämänsä sairaiden parantamiseen henkien avulla. Hän otti vastaan elämäntehtävän, joka oli vaativa häneltä paljon ja jonka palkkiona oli usein oleva riisto, vaino, herja ja laiton vangitseminen. Näin valtavan vastuun ottaminen vaatii vahvaa, oikeamielistä ja nöyrää henkilöä, joka ei ole lahjottavissa. Ja ikään kuin tämä ei vielä riittäisi. Hänen on myös käytettävä lahjaansa ilmaiseksi, muutoin sen katoaa.
Jotta tajuaisimme tämän lahjan valtavuuden ja ymmärtäisimme niitä hämmästyttäviä tositapahtumia, joita voi vain kosketella tässä kirjassa, meidän on, ainakin väliaikaisesti, hyväksyttävä seuraavat uskomukset:
1. Olemme kaikki eläneet monta elämää ennen tätä. Olemme syntyneet tänne uudestaan ja synnymme tämän jälkeen uudestaan toiseen elämään. (On olemassa useita raportteja hypnotisoijista, jotka ovat saaneet lukuisia ihmisiä taentumaan entisiin elämiinsä, puhumaan heille täysin vieraita kieliä ja kuvailemaan yksityiskohtaisesti paikkoja ja kauan sitten sattuneita tapahtumia, jotka tutkimusten tuloksena ovat osoittautuneet oikeiksi.)
2. Jos poistat ruumiiksi kutsumamme fyysisen kuoren jäljelle jää todellinen minäsi: sielusi, henkesi. Tämä ikuinen olemus on jatkuvassa edistymisen tai taantumisen tilassa riippuen siitä, mitä kussakin elämässä tekee.
3. Vapaa tahto on ainoa keino, jonka avulla fyysinen olemus ja sen kautta myös sielu voi parantaa asemiaan kuoleman jälkeen.
4. Karman avulla maksat velkasi tekemistäsi vääryyksistä tai saat palkkiosi kussakin elämässä tekemistäsi hyvistä töistä. Jos olet tappanut, varastanut, valehdellut tai petkuttanut edellisessä elämässä, sinua todennäköisesti rasittaa jokin sairaus tai ristiriita tässä elämässä. Jos päinvastoin olet ollut rakastava, hienotunteinen, rehellinen ja oikeudenmukainen, sielusi on noussut korkeammalle tasolle ja olet todennäköisesti terve ja tasapainoinen ihminen.
5. Henkimaailma on olemassa! Se on paljon fyysistä maailmaa monimutkaisempi. Se on voimakkaampi ja ehdottomasti kauniimpi niille, jotka ovat ansainneet paikkansa siinä. Se on monitasoinen ja moniulotteinen, jotta se pystyisi huolehtimaan niistä monista kehitystasoista, joiden läpi sielut kulkevat. Kenneth Ring on tutkinut yli 150 tapausta, jossa henkilö on poistunut kehostaan ja ollut lähellä kuolemaa. Kaikilla heillä on samantapaisia kokemuksia ja tuntemuksia tämän uskon tueksi.
6. Sekä hyvät että pahat henget ovat kanssamme koko ajan. Siispä monet kokemistamme kummallisista yhteensattumista (tavallisesti silloin, kun niitä oikein toivomme) ovat tulosta niistä ajatuksista, joita oppaamme sieppaavat ja joiden mukaan he toimivat. Raamatun sanat ”Anokaa, niin teille annetaan” saavat näin uuden merkityksen.
7. Ihmisruumiimme ovat energiakenttien synnyttämiä ja ne myös suojelevat meitä. On olemassa seitsemän kerrosta, joilla jokaisella on oma tiheytensä tai taajuutensa, sekä seitsemän päächakraa (kieppuvia pyörteitä). Jotkut pystyvät todella näkemään nämä kerrokset auroina. Jos elämme tervettä ja puhdasta elämää, energiakenttämme suojelevat meitä hyvin. Jos turmelemme itseämme alkoholilla, huumeilla tai epäterveillä elämäntavoilla, kentät heikkenevät ja vetävät puoleensa epämieluisia seuraamuksia. Taudit alkavat uloimmissa kerroksissa ja energiakentät menettävät värähtelevyytensä (minkä usein tunnemme voinnin huonontumisena juuri, ennen kuin sairaus puhkeaa).

Joao ottaa
vastaan kaikki

Joaon menestyksen voi selvästi havaita niistä ihmisjoukoista, jotka tungeksivat hänen sairaalamaiseen parantamiskeskukseensa joka keskiviikko, torstai ja perjantai. Matkustellessaan hän saattaa parantaa jopa 25.000 ihmistä kolmessa päivässä. Sairaat jonottavat tuntikausia, joskus yli yön päästäkseen hänen luokseen. Hän ei koskaan kiellä apuaan keneltäkään, joka tulee hänen luokseen rehellisin aikein ja puhtain sydämin. Vaikka hän itse onkin Jumalaa kunnioittava, hurskas mies, hän ottaa kaikki vastaan ennakkoluuloitta ja uskonnosta riippumatta. Hän parantaa köyhät yhtä hyvin kuin rikkaat ja kuuluisatkin.
Maailman eliitti hakee hänen apuaan, kun länsimainen lääketiede epäonnistuu. Näyttelijättäret Shirley MacLaine ja Janet Leigh, senaattorit, valtiomiehet, papit, nunnat, rabbit, köyhät ja rikkaat löytävät tien hänen luokseen keski-Brasiliassa sijaitsevaan Abadianian kylään ja hakevat apua tältä mieheltä, joka tunnetaan nimellä Joao de Deus (Jumalan Johannes).
On oikeastaan väärin kutsua häntä ”ihmeiden mieheksi”, sillä ihme edellyttää luonnonlain puuttumista, kun taas hänen saavutuksensa ovat jälleensyntymislain seurauksia ja henkiopaslääkäreiden avulla tehtyjä ”ihmetekoja”. Häntä pidetään ”ihmeiden miehenä” vain siksi, ettemme me länsimaalaiset hevin tunnusta henkimaailman olemassaoloa emmekä siis näe hänen ”ihmeitään” luonnonlakien seurauksina.
Useimmat niistä 250 vapaaehtoisesta, jotka uhraavat aikansa keskuksen toimintaan, ovat kiitollisia entisiä potilaita, jotka Joao on henkitohtoreidensa avulla hoitanut terveiksi. Perinteinen lääketiede oli todennut heidät parantumattomasti sairaiksi ja viimeisenä oljenkortenaan he turvautuivat Joaon apuun. Heidän joukossaan on insinöörejä, hammaslääkäreitä, opettajia, työläisiä, liikemiehiä ja tavallisia kansalaisia, jotka yhteiskuntaluokkiin katsomatta työskentelevät yhteisvoimin luodakseen paikalle rakastavan ja huolehtivan ilmapiirin, josta he itsekin aikoinaan olivat päässeet osallisiksi.
Nämä onnekkaat ihmiset heittivät syrjään länsimaisen ajattelutapamme ja uskalsivat etsiä mahdotonta. Palkkioksi he eivät saaneet vain uuden elämän mahdollisuutta, vaan myös uuden käsityksen olemassaolonsa tarkoituksesta.

Mies
pyörätuolissa

Tämä päivä oli Raul Natalille erityinen päivä. Istuen pyörätuolissaan, joka viimeisten 50 vuoden ajan oli ollut sekä hänen vankilansa että liikkumiskeinonsa, hän odotti toivoen ja peläten. Hän ei uskaltanut toivoa liikoja, sillä hän oli jo käynyt lukuisien lääkäreiden ja spesialistien vastaanotolla. Häntä oli röntgenkuvattu, testattu, luodattu, manipuloitu ja lääkitty menestyksettä niin kauan, että lääkärit olivat lopulta antaneet periksi ja myöntäneet, ettei hän enää koskaan tulisi kävelemään. Miksi siis tämä päivä olisi erilainen?
Raul kuuli parantaja Joao Teixera de Fariasta ystäviltään. ”Hän on parantanut satoja tuhansia sairaita ja rampoja,” he sanoivat. ”Ehkä hän pystyy auttamaan sinuakin.” Mitä hänellä loppujen lopuksi oli menetettävää? Niinpä viimeisenä epätoivoisena keinonaan hän kärsi 36 päivän linja-automatkan Sao Paulosta Abadianian pieneen kylään keski-Brasilian Golas-alueen ylätasangolla.
Kello oli varttia yli kahdeksan kirkkaana, kuulaana päivänä. Ihmisiä oli odottamassa hoitoa. 500-600 henkilöä oli jo pakkaantunut keskuksen pääaulaan. Kaikki he odottivat Joaoa hiljaa ja toiveikkaina omiin ajatuksiinsa vaipuneina.
Raul oli joukon etupäässä ja näki parantajan ilmestyvät sivuovesta kädet vartalon edessä, silmät tarkkoina. Joao tarttui keski-ikäistä naista kädestä ja asetti hänet seisomaan seinää vasten. Hän valitsi vapaaehtoisen apurin kannattelemalta tarjottimelta tavallisen keittiöveitsen ja alkoi taitavasti kaapia kasvainta naisen silmästä. Ilman nukutusta ja sterilointia välineenään vain keittiöveitsi hän poisti kasvaimen silmämunasta. Tällainen toimenpide on tavallisesti hyvin tuskallinen ja voi aiheuttaa korjaamattomia vaurioita, mutta nainen ei näyttänyt mitään kivun merkkejä. Hän pysyi rauhallisena seisomassa seinän vierellä ilman näkyvää reaktiota. Joao ei oikeastaan näyttänyt keskittyvän toimenpiteeseen. Hänen kätensä liikkui taitavasti silmämunan päällä, mutta hänen silmänsä olivat suuntautuneina ihmisjoukkoon etsien ja arvioiden. Tuntui siltä, kuin joku muu hänen sijastaan olisi poistanut kasvaimen. Ei ollut kulunut minuuttiakaan, kun hän jo puhdisti veitsen paitaansa ja pyysi apulaista viemään naisen pois. ”Hän voi lähteä. Olen lopettanut.”
Raul ei ollut uskoa silmiään. Hänen sydämensä hakkasi ja hän alkoi hikoilla. Oliko sittenkin mahdollista, että hän kaikkien näiden vuosien jälkeen voisi jälleen kävellä?
Joukosta poimittiin eräs mies ja hänet vietiin seinän viereen ja asetettiin kasvot seinään päin. Hän kertoi parantajalle, ettei ollut vuosikausiin pystynyt istumaan tai kumartumaan kivutta. Joao riisui hellävaraisesti miehen paidan ja teki leikkausveitsellä tuuman viillon hänen lapaluidensa väliin. Ja mikä kummallisinta, verta ei näkynyt missään eikä mies osoittanut mitään kivun merkkejä. ”Nosta jalkaasi,” Joao sanoi. ”Kumarru nyt.” Raul tuijotti ihmeissään miestä, joka nyt kumartui ja kosketti varpaitaan. ”Käy nyt kyykkyyn,” sanoi parantaja ja mies totteli häntä vaivattomasti. Raul huomasi, kuinka helpotuksen ja kiitollisuuden kyyneleet valuivat miehen poskille, kun hänet vietiin toipumishuoneeseen aulan päässä. Toivo virisi Raulin sydämessä. Ehkä hänenkin unelmansa toteutuisi.
Joao oli jo kiinnittänyt huomionsa erääseen naiseen, joka kärsi vatsasyövästä. Hän avasi hitaasti puseron napit ikään kuin transsitilassa ja laski alemmas vyötärönauhaa saadakseen vatsan näkyviin. Apulaisen tarjottimelta hän valitsi yhden leikkausveitsen ja teki kolme senttiä pitkän viillon vatsaan. Haava ei vuotanut verta eikä nainen näyttänyt olevan millänsäkään. Joao syvensi viiltoa ja työnsi sinne kaksi sormeaan. Aitiopaikaltaan Raul näki, kuinka parantaja veti sormensa pois haavasta kädessään golfpallon kokoinen pehmeä, valkea kasvain. Nainen pysyi liikkumatta eikä hän näyttänyt huomaavan mitään. Kaikki tämä tapahtui ilman nukutusta ja nykyaikaisen lääketieteen sterilisointimenetelmiä, joihin Raul oli niin tottunut. Haava ommeltiin yhdellä ompeleella kiinni ja nainen vietiin toipumishuoneeseen.
Parantajaa kohti työnnettiin nyt eräs halvaantunut mies pyörätuolissaan. Tämä oli Raulille tärkeää. Jos tuo mies parantuisi, hänelläkin olisi varmasti toivoa. Kun Joao pyysi apulaisiaan viemään miehen tehohoitohuoneeseen, Raulin toiveet romahtivat. Ehkä hän loppujen lopuksi odotti liikoja. Ei ollut aikaa ajatella. Joaon ääni toi hänet takaisin todellisuuteen.
”Kuinka kauan olet ollut halvaantuneena”? Joao tiedusteli syvällä, myötätuntoisella äänellä.
”En ole kävellyt 50 vuoteen,” Raul vastasi lähes kuiskaten.
”Mitä tekisit, jos Jumala antaisi sinulle jalkasi takaisin?” meedio kysyi.
Raul ei hämmästykseltään saanut vastatuksi. Heränneet toiveet taistelivat vuosien epäuskoa vastaan. Hänen ajatuksensa laukkasivat. Olisiko se mahdollista? Ellei se olisi, miksi parantaja sitten kysyi häneltä moisen kysymyksen. Olisi todella raakaa huumoria, ellei hän olisi tosissaan. Raul katsahti parantajaan silmissään luottavainen, melkeinpä poikamainen hymy. Hän halusi puhua, mutta sanat eivät tulleet hänen suuhunsa. Hän tiesi, että nivelet olivat vuosien toimettomuuden seurauksena jäykistyneet. Ne olivat kalkkeutuneet ja liikkumattomat, lihakset olivat surkastuneet.
”Mitä tekisit, jos Jumala antaisi sinulle jalkasi takaisin?” Joao kysyi uudestaan keskeyttäen Raulin laukkaavat ajatukset.
Raul ei tiennyt, mitä vastata. Hänessä taistelivat vielä järki ja johdonmukaisuus. Hän tunsi ystävällisen kosketuksen olkapäällään: ”Vastaa hänelle! Miltä sinusta tuntuisi, jos taas voisit kävellä?” apulainen kysyi.
Raul ei pystynyt muuta kuin änkyttämään: ”Olisin... niin äärettömän...onnellinen.”
Parantaja kumartui ja tarttui Raulin vasempaan nilkkaan. Hänen näin tehdessään lämmin virtaus kulki jalan läpi. ”Pyöritä jalkaasi!” parantaja sanoi ja Raul teki työtä käskettyä. Jalka oli ollut paikallaan niin kauan kuin hän muisti ja nyt se kääntyi! Hän katseli ihmeissään, kun Joao tarttui toiseen jalkaan ja jälleen sama lämmin tunne valtasi hänet. Oli kuin hän olisi katsellut jonkun muun ihmisen jalkaa. Se oli uskomatonta!
”Nouse nyt ylös ja kävele”, parantaja käski.
Raul jähmettyi: ”En pysty.”
”Kyllä pystyt”, Joao vastasi myötätuntoisena. ”Nouse ylös ja astu askel tällä jalalla”, hän sanoi osoittaen oikeaa jalkaa.
Raul kampesi ylös tuolista silkan tahdonvoimansa avulla. Hänen jalkansa pysyivät suorina, vavisten, mutta sittenkin. Joao otti häntä kädestä tukeakseen hänen ensiaskeliaan 50 vuoden tauon jälkeen. Raulin sydän pamppaili niin hurjasti, että hän pelkäsi sen halkeavan. Hän oli niin onnellinen ja helpottunut, että pystyi tuskin hallitsemaan itseään. Kyyneleet virtasivat esteettä hänen poskilleen. Hän käveli!
Apulaiset johdattivat hänet hitaasti pääaulaan, jossa jo istui parikymmentä potilasta. Eräs ystävällismielinen, harmaatukkainen, valkopukuinen mies puhui heille rakkaudesta ja siitä, ettei parantuminen suinkaan ollut paikan suurin anti. Paljon tärkeämpää on herääminen huomaamaan, että kuoleman jälkeen on elämää ja että fyysinen elämä on vain tilaisuus jalostaa ja ylentää sielua. Parantumiset ovat vain näkyvä tulos, mutta tärkeämpää on muistaa, että ihmeet tapahtuvat henkien avulla, jotka käyttävät Joaoa välittäjänä suorittaessaan parantamistekojaan.
Raul kuunteli ja ymmärsi, että tästä lähtien hän pystyisi olemaan paljon aktiivisempi ja elämä saisi uuden merkityksen. Henkiolennot ja Jumalan Johannes olivat hänet parantaneet.

Dom Ignacion
talo

Ihmisiä saapuu tuhansittain – sairaita, rampoja, parantumattoman taudin runtelemia ja lääketieteen hylkäämiä. He matkustavat pitkiä lentomatkoja vieraista maista ja istuvat bussissa jopa 35 tuntia päästäkseen tähän pieneen brasilialaiseen kylään. Autoja saapuu paikalle läpi yön.
Kello viisi aamulla on hiljaista. Matalat utupilvet peittävät yksikatuisen Abadianian kylän, joka on valmistautunut ruokkimaan pyhiinvaeltajien joukon. Ihmiset istuskelevat yksinkertaisten majapaikkojensa ulkopuolella puhellen hiljaa keskenään. Majapaikkoja ei kuitenkaan ole riittävästi, joten ihmiset nukkuvat autoissa ja busseissa tai vain seisoskelevat aamukoittoa odottaen. Majapaikoista väsyneet matkalaiset saavat kahvia korvauksetta. Heitä tulvii paikalle tulleista busseista jatkuvasti. Sadan metrin päässä matalien valkeiden rakennusten ryhmä on pimeä ja äänetön. Tähtien vyö taivaankannella välkkyy tämän viimeisen toivon Mekan yllä, paikan, jota kutsutaan Dom Ignacion taloksi. Niille, jotka sitä hakevat, aamu tuo uuden valon ja uutta toivoa elämään ilman kipua ja sairautta.
Keskus avautuu kello 8 aamulla. Sairaat tulevat paikalle ja saavat jonotusnumeron Kameramiehet valmistautuvat kuvaamaan päivän tapahtumat.
Eräässä talon huoneista lepää Joao ja meditoi yksin valmistautuakseen työhönsä. Hän työskentelee niin kauan, kunnes viimeinenkin potilas on hoidettu, joskus myöhään yöhön. Hän on makuullaan sohvalla hämärässä huoneessa. Hänen päänsä yläpuolella on henkiolentojen kuvia. Siellä on Dom Ignacio, Kristus ja Neitsyt Maria. Viereisellä seinällä riippuu todistuksia ja kunniakirjoja hänen työstään, hallituksen määräyksiä ja kunnianimityksiä, joita hänelle ovat antaneet kiitolliset VIP-henkilöt, hallitukset ja instituutiot. Niiden joukossa on kunniamitali Perun presidentiltä (Alberto Fujimori) kiitoksena siitä, että Joao paransi hänen poikansa. Huoneen kalustus kuvastaa tämän Jumalan Johanneksen vaatimattomuutta.
Keskus muistuttaa pientä sairaalaa. Se on sekä sisältä että ulkoa maalattu puhtaan valkoiseksi. Sisäseinillä taivaansininen maali ulottuu noin vyötärön korkeudelle. Maalaustavan Joao sai tärkeimmältä henkiolennoltaan Dom Ignaciolta kävellessään läheisessä laaksossa. Keskus, jota kutsutaan yksinkertaisesti ”taloksi” on saanut nimensä tämän henkiolennon mukaan. Brasiliassa talo tunnetaan nimellä ”Casa de Dom Ignacio”.
Paikan valinta johtuu monestakin syystä. Tässä paikassa Brasiliassa on luonnollista energiaa, rauhaa ja hiljaisuutta sekä suuri esiintymä luonnon kvartsia, joka jo sinänsä on voimakas energialähde. Syvällä maan alla on luonnon lähde, joka virtaa kilometrin päässä olevaan vesiputoukseen. Tämän kauniin paikan ympärillä kasvaa monia yrttejä yrttihoitoihin, joita henkiolennot määräävät. Paikka sijaitsee ylätasangolla ja keskuksesta on näköala Goiasin vehreille, aaltoileville vuorille, millä jo sinänsä on tervehdyttävä vaikutus.
Paikassa on niin voimakkaita energioita, että niitä on melkein mahdoton ymmärtää. Parhaan selityksen tarjoaa henki nimeltä Seth Jane Robertsin kanavoimana 1970-luvulla. Seuraava katkelma on hänen kirjastaan Seth puhuu: Sielun ikuisuus: ”On olemassa pääkoordinaattipisteitä, valtavia energialähteitä, jotka edustavat puhtaan energian kasautumia, joissa terveys ja elinvoima vahvistuvat. Nämä pisteet ovat kuin näkymättömiä voimaloita, Ne toimivat henkisinä akkuina ja muuttavat fyysiseksi sen, mikä ei vielä ole fyysistä.” Uskon, että Abadianian parantamiskeskus on yksi sellainen paikka.
Itse talo on suunniteltu keskusaulan ympärille. Aula on toisesta päästään avoin ja johtaa katetulle polulle käymälään ja ruusutarhaan. Tähän aulaan ihmiset kokoontuvat odottamaan nähdäkseen Joaon suorittavan leikkauksia hengen vallassa, mikä tapahtuu kahdesti päivässä. Kaikki nämä leikkaukset tallennetaan videokameroilla.
Joao itse pyysi tallentamaan nämä leikkaukset joitakin vuosia sitten, koska hengen vaikutuksen alaisena olleessaan hän ei muista tapahtumista mitään. Nyttemmin videonauhaa on olemassa tuhansia tunteja. Nauhat ovat kenen tahansa ostettavissa huokeaan hintaan, joka peritään lähinnä kulujen peittämiseksi.
Päähuoneet ovat aulan ympärillä puolikaaren muodossa. Ensimmäinen on toipumishuone, jonne potilaat viedään hoidon jälkeen huolenpitoa ja tarkkailua varten, kunnes he ovat kylin vahvoja poistumaan paikalta. Henkiolentojen käyttämä ”nukutusaine” haihtuu tunnin parin kuluessa ja potilaat pystyvät yleensä lähtemään paikalta omin neuvoin ilman mitään näkyviä sivuvaikutuksia. Toipumishuoneessa on 12 puhtain, valkein lakanoin sijaittua vuodetta. Hoitajat ovat vapaaehtoisia, ja huolehtivat potilaista helläsi ja hyvin.
Seuraavana on toinen ”energiahuoneista”. Siellä on penkkirivejä ja käytävä keskellä. Täällä istuu 20-30 valkoisiin pukeutunutta meediota meditoimassa. Meditaatio antaa energiaa henkiolentojen työskentelylle. On mielenkiintoista havaita, että Edgar Caycen Atlantis-tulkinnoissa on viittauksia samantapaiseen yhdistettyyn energiakenttään, jota Atlantiksen asukkaat käyttivät rakentaessaan pitkälle edistynyttä yhteiskuntaansa. Kyseessä on samantapaisen henkisen energianvirran tuottaminen. Ihmiset, jotka jonottavat henkiolentojen neuvoja, kulkevat tämän huoneen läpi ja puhdistuvat samalla henkisesti. Kahdessa nurkassa on kainalosauvoja, pyörätuoleja ja vartalotukia, jotka parantuneet invalidit ovat sinne jättäneet, äänettöminä todisteina parantajan ja henkiolentojen työstä.
Toisessa ”energiahuoneessa” istuu samoin yli 50 meediota rivissä. Ihmisten katkeamaton virtaa kulkee keskeltä ohi valmistautuakseen tapaamaan hengen vallassa olevan Joaon. Joao istuu huoneen toisessa päässä valkean pellavan peittämällä tuolilla. Kun potilas kohtaa parantajan henkilento lukee hetkessä hänen ”sinikopionsa”: menneet elämät, nykyhetken tilanteen, sairaudet ja henkisen tilan.
Potilasta käsitellään näiden seikkojen mukaisesti. Joillekin määrätään yrttihoitoja, toiset lähetetään tehohuoneeseen leikkausta tai myöhempiä toimenpiteitä varten. Niitä, jotka tarvitsevat henkistä vahvistusta, pyydetään istumaan ”energiahuoneessa”, kun taas toisille annetaan lyhyitä ohjeita tarvittaviin elämänmuutoksiin. Jokaisen potilaan käsittely kestää alle 20 sekuntia. Lääkemääräykset kirjoitetaan salamannopeasti ”henkiolentojen pikakirjoituksella”, joka näyttää pelkältä aaltoviivalta muutamin pistein. Talon farmaseutit on opetettu ymmärtämään näitä ”henkimaaliman hieroglyfejä”.
Kolmas huone on teohoitohuone, jota käytetään kahdenlaisiin potilaisiin: niihin tapauksiin, jotka pysyvät koomassa pitkän aikaa ja niihin tapauksiin, jotka tarvitsevat näkymättömiä leikkauksia. Seinustoilla on yhden hengen vuoteita, joilla potilaat makaavat henkien suorittaessa leikkauksiaan halvauksien, leukemian, AIDSin tai syövän ollessa kyseessä. Potilaat saattavat olla koomassa joitakin tunteja tai joitakin päiviä riippuen tarvittavien toimenpiteiden laajuudesta.
Keskellä huonetta on penkkirivejä, joilla näkymättömiä leikkauksia tarvitsevat istuvat silmät kiinni kädet sylissä meditoiden. Meedio puhuu heille hiljaisella äänellä selittäen toimenpidettä ja vahvistaen heitä henkisesti. Kahdesti päivässä henkien vallassa oleva Joao astuu huoneeseen ja julistaa: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä olette parannetut. Tapahtukoon se, minkä Jumalan nimessä on tapahduttava.” Silloin kaikki sisäiset leikkaukset päättyvät eikä minkäänlaisia arpia ole iholla näkyvissä. Leikkauksien jälkeen otetut röntgenkuvat ovat paljastaneet tiedemiehille, että ihmisillä on sisäisiä kiinni ommeltuja leikkaushaavoja. Huoneessa istuu 12 erityistä parantajameediota.
Ympärillä on joukko lisärakennuksia ja keittiö, jossa tarjoillaan ilmaiseksi tuhansia annoksia keittoa ja leipää niille, jotka keskukseen tulevat. Monet ovat matkanneet tuhansia kilometrejä ja jotkut ovat niin köyhiä, ettei heillä ole varaa ruokaan. Talo huolehtii yhtä lailla kaikista. Rakennuksissa on pieni kahvila, toimistoja, rivi käymälöitä ja apteekki yrttilääkkeiden valmistukseen. Koko rakennusryhmä on ympäröity aidalla. Alueen yhdeltä laidalta löytyy pysäköintitilaa kymmenille busseille ja toiselta varjoisa puutarha, jossa tulijat voivat rentoutua ja nauttia raikkaasta vuoristoilmasta.

Menettelytavat

Keskus on avoinna keskiviikkoisin, torstaisin ja perjantaisin. Kello kahdeksan ihmisille kerrotaan lyhyesti toimenpiteistä ja heitä pyydetään ryhmittymään tarvittavan hoidon mukaan: näkyvä leikkaus, näkymätön leikkaus, ensikertalaiset, entiset potilaat. Näkymättömiä leikkauksia tarvitsevat henkilöt johdatetaan tehohuoneisiin valmistautumaan. Näkyviä leikkauksia tarvitsevat viedään energiahuoneeseen meditoimaan puolen tunnin ajaksi, ennen kuin heidät viedään pääaulaan leikkausta varten. Tämä riippuu jossakin määrin siitä, mikä henkiolento on kyseessä, sillä niillä jokaisella on omat menettelytapansa.
Joaoa meditoi pienessä huoneessa rakennusryhmän päässä, ennen kuin hän astuu energiahuoneeseen. Kutsuakseen henkiolentoa hän yksinkertaisesti seisoo pöydällä olevan ristin edessä. Hän pyytää, että hänen käsiään johdettaisiin päivän työn aikana. Sitten hän lausuu Herran rukouksen ja henkiolento valtaa hänen ruumiinsa. Hän vie joitakin fyysisiä leikkauksia tarvitsevia kädestä pitäen pääaulaan, jossa hän aloittaa työnsä. Nämä näkvvät leikkaukset hän suorittaa niiden ihmisten edessä, jotka odottavat vuoroaan.
Nämä näytökset eivät vain paranna ja lievitä sairauksia ja tauteja, vaan todistavat myös henkimaailman olemassaolosta ja sen toiminnasta Kristuksen energian välityksellä. Ne vahvistavat uskoa ja nostavat katsojan värähtelytasoa.
Parantamis- ja leikkaustoimenpiteet keskeytyvät hetkeksi, kun Joao kertoo, mitä henkiolento näkee parannettavan ”sinikopiossa”. Joskus hän antaa myös henkisiä neuvoja, pyytää potilasta muuttamaan ruokailutottumuksiaan tai varoittaa epämoraalisesta käyttäytymisestä.
Joao osoittaa usein jotakuta ja ohjaa hänet istumaan energiavirrassa. Näin voi tapahtua joko siksi, että potilas tarvitsee jotakin määrättyä energiaa tai siksi, että hänen on tarpeen meditoida ja valmistautua henkisesti ennen operaatiota. Näin voi tapahtua myös siksi, että henkilö osoittautuu meedioksi, joka pystyy tuottamaan voimakkaita energiavirtoja. Kaikki toimenpiteet nauhoitetaan videokameroin ja nauhoja voi ostaa keskuksesta huokeaan hintaan. Ne ovat todisteena Talon saavutuksista ja matkamuistoina parantuneille potilaille.
Hengen vallassa oleva Joao alkaa jokaisen hoitopäivän tehohuoneessa, jossa hän poimii esiin ne, jotka tarvitsevat näkyvän leikkauksen, ja valmistaa heidät toimenpiteeseen. Sitten hän suuntaa huomionsa niihin meditoiviin henkilöihin, jotka tarvitsevat näkymättömiä leikkauksia. Lyhyin lausein hän päättää nämä leikkaukset. Jotkut potilaat tuntevat leikkauksen, jotkut eivät, mutta kaikki leikkaustoimenpiteet ovat silloin lopussa.
Hengen vallassa oleva Joao vie sitten näkyviä leikkauksia tarvitsevat henkilöt pääaulaan vuoroaan odottavien silmien edessä tapahtuvaa toimenpidettä varten. Kun leikkaukset on suoritettu hän palaa pääenergiahuoneeseen ja istuutuu ottaakseen vastaan ihmiset, jotka kulkevat hänen editseen.
Hän selviytyy jokaisesta hämmästyttävän nopeasti. Potilaan lähestyessä henki ”lukee” hänen tapauksensa välittömästi ja on jo valmis antamaan tarvittavan neuvon. Joillekin potilaille määrätään yrttihoitoja, jotkut ohjataan lähituoleille energiaa varten ja jotkut viedään tehohuoneeseen näkymättömiä leikkauksia varten, Jos leikkaus vaatii jonkun muun henkiolennon läsnäoloa, potilaalle kerrotaan, milloin hän voi palata hoitoon. Joao käsittelee jokaikisen potilaan, joka hänen luokseen on saapunut.
Päivän ohjelman jälkeen hengen vallassa oleva Joao ottaa vastaan kaikki meediot, jotka ovat istuneet tuntikausia energialähteinä, siunatakseen heidät ja kuunnellakseen heidän toiveitaan. Sitten hän nousee ylös, lausuu lyhyen rukouksen ja henki poistuu hänen ruumiistaan. Se saa hänen tanakan olemuksensa vavahtamaan.

Säännöt

Kuten kaikilla elämän alueilla, täälläkin on noudatettava sääntöjä. Jos niitä rikotaan, parantuminen vaikeutuu. Joao varoittaa tästä usein, joskus ankarastikin silloin, kun joku on palannut jatkohoitoon eikä ole noudattanut ohjeita.
Hänen kannaltaan ole järkeenkäypiä (toinen esimerkki ihmisen puutteellisesta ymmärryksestä ja henkimaailman tiedon ylemmyydestä). Jotkut säännöt ovat todella kummallisia. Ensiksikin on noudatettava erityisruokavaliota, ei sianlihaa, chiliä, munia, banaaneja eikä alkoholia. Miksi? Sianliha on erityisen epäpuhdasta. Chili aiheuttaa tulehduksia elimistössä. Nykyajan kananmunissa on kananravinnon hormonimyrkkyjä, jotka niitä nautittaessa vaikeuttavat yrttien ja hoitojen vaikutuksia. Banaaneja käsitellään kemikaaleilla, mitkä vaikuttavat samaan tapaan. Alkoholi taas keskeyttää kehon parantumisprosessin.
Ehkä kaikkein vaikeinta ymmärtää on sääntö ”Ei seksiä”. Sukupuoliyhteydessä ei saa olla 40 päivään leikkauksen jälkeen. Parantumisvaiheessa olevia kehon energioita ei saa häiritä sukupuolitoiminnoilla. Tämä selitys ei kuitenkaan auta ihmisiä pidättäytymään seksistä parannuttuaan.
Eniten Joaoa ja henkiolentoja häiritsevät ne henkilöt, jotka henkimaailmaa kunnioittamatta vähät välittävät niistä yksinkertaisista ohjeista, joita toipumisen aikana on noudatettava. Joka päivä ennen päivän toimia joku Talon jäsen puhuu ihmisille näistä ja muistakin aiheista korostaen, kuinka tärkeää sääntöjen kirjaimellinen noudattaminen on.
Sääntöjen rikkominen voi johtaa parantumisen keskeytymiseen, palautumiseen ennen parantamista vallinneeseen tilaan tai vaivan tai sairauden pahenemiseen, riippuen tapauksesta.

Katso, opi
ja muutu

Epäuskoisinkaan tarkkailija ei voi olla liikuttumatta nähdessään, minkälainen helpotuksen ja myötätunnon tunne vallitsee kaikkialla tällä alueella.
Niiden tuhansien joukossa, jotka jonottavat tuntikausia, voi nähdä esimerkkejä melkeinpä mistä tahansa inhimillisestä kärsimyksestä. Näille ihmisille kipu ja kärsimys ovat jokapäiväistä elämää. Ihmiset elävät tässä kauheassa todellisuudessa päivästä päivään. Monet saapuvat keskukseen, koska ovat kirjaimellisesti menettäneet toivonsa. Lääketiede on hylännyt heidät, joissakin tapauksissa jopa maailman parhaat erikoislääkärit ovat luovuttaneet. Mihin he siis menisivät, kun toivo on mennyttä?
Tilanteen toivottomuudesta huolimatta, paikalle tulleiden silmissä on toivon pilkahdus. Kun heitä on hoidettu, toivo muuttuu onneksi. Äiti itkee ilosta lapsen parannuttua, pyörätuolissa istunut rampa kokeilee varovaisesti uudelleen löytyneitä jäseniään ystävien ja henkilökunnan avustamana. Kaikkialla voi nähdä uutta toivoa ja elämäniloa, rakkautta ja huolenpitoa lähimmäisestä.
Armeliaisuutta voi nähdä kaikkialla: vanha mies laahustaa apteekkiin ja penkoo taskujaan löytääkseen lantin yrttilääkkeitä varten. Ystävällinen nainen, joka huomaa asian, sujauttaa miehen käteen setelin. Vaihtorahalla mies pääsee bussilla kotiin.
Ei ihme, että monet tulevat paikalle vain katselemaan tätä liikuttavaa ja palkitsevaa näkymää. Toisin kuin monissa muissa maailman ”ihmepaikoissa”, täällä ei tapahdu uskolla parantumisia eikä tapahtumiin liity minkäänlaista mystiikkaa. Abadaniassa jokainen potilas kommunikoi henkiolennon kanssa henkilökohtaisesti, minkä tuloksena lähes kaikki parantuvat.
Kaikki eivät kuitenkaan parane yhden käynnin aikana. Monet seikat vaikuttavat parantumiskarmaan ja kudosten ja solujen uusiutumiskykyyn. Lähes kaikkien on muututtava henkisesti. Joidenkin on vaihdettava ympäristöä ja toisten taas muutettava asennettaan lähimmäisiinsä.

Paljastuksia
ja vainoja

Vainosta oli tullut Joao Teixera da Farialle elämäntapa. Havaittuaan parantamisen lahjansa 16 vuoden iässä hän vietti lähes koko nuoruutensa matkustaen kaupungista kaupunkiin parantaen ja opettaen ruoka-, vaate- ja yösijapalkalla. Joskus hän sai vähän rahaakin.
Oli väistämätöntä, että sana Joaon teoista kiiri jossakin vaiheessa lääkärin tai hammaslääkärin korviin, joiden toimesta poliisi saapui paikalle. Jos Joaolla oli onnea, hänet vain karkoitettiin kaupungista, mutta usein häntä rangaistiin jollakin tavoin, piestiin tai heitettiin tyrmään.
Sellaista oli erään maailman huomattavimman meedion nuoruus: vainoa, herjaa ja pilkkaa. Hän oli ylen aikaa nälissään ja vaarassa joutua vankilaan, mutta päättäväisesti hän jatkoi matkaansa suorittaen jumalallista parantajan tehtäväänsä ja levittäen elämän todellisen tarkoituksen sanomaa.
Huolimatta hämmästyttävistä saavutuksistaan kärsimyksien lievittäjänä, erilaiset kuppikunnat ahdistelevat vieläkin Joaoa. Sellaisia ovat lääkärit, jotka eivät ymmärrä tämänkaltaisen leikkauskyvyn alkuperää, vaan vaativat vastatoimenpiteitä ja kirkko, jonka papit pelkäävät asemansa heikkenemistä seurakunnassa eivätkä tunnista sitä henkistä lähdettä, joka on heidänkin oppiensa ytimenä.
Vuonna 1981 Joaoa sai syytteen laittoman lääkärintoimen harjoittamisesta. Oikeudenkäynti tapahtui Anapoliksessa, vain 20 kilometrin päässä keskuksesta. Onneksi hänen työnsä oli seudulla niin tunnettua ja julkinen kannatus niin valtavaa, että hänet vapautettiin syytteestä.
Tämä herätti närkästystä pienemmässä piirissä, jota johti tunnettu anapolilaislääkäri ja poliittinen johtaja. Elokuun 17 päivänä 1982 tehtiin neljän miehen toimesta murhayritys Joaoa kohtaan. Sen oli järjestänyt juuri kyseinen lääkäri. Joaon henkiin jäämistä pidettiin ihmeenä.
Nytkin, tämän kirjan ollessa menossa painoon, oikeustoimia on käynnissä Espirito Santon paikallisen lääkärilautakunnan ja yleisen syyttäjän toimesta. Mihin tulokseen tulossa oleva oikeudenkäynti johtaa ei vielä ole tiedossa. Johtavilla tuomareilla on täysi työ sovittaa yhteen tuomio ja Joaon valtava vapaaehtoinen työ ihmiskunnan hyväksi, olkoonkin että se on tehty lakia uhmaten.
Joaolla on veitsi kurkulla jokaikinen päivä niin kauan, kun löytyy ihmisiä, joiden pöyhkeä ammattiylpeys saa heidät tuntemaan asemansa uhatuksi.

Meediot
ja henget

Joao Teixera da Farialla on hämmästyttävät meedion kyvyt. Näiden kykyjensä ansiosta hän pystyy sulauttamaan itseensä 33 henkiolentoa, jotka kaikki olivat huomattavia henkilöitä elinaikanaan. Ne ovat edesmenneiden lääkäreiden, kirurgien, parantajien, psykologien ja teologien henkiä, jotka ovat jo edenneet niin korkealle henkiselle tasolle, ettei heidän enää tarvitse syntyä uudestaan fyysiseen maailmaan. He nousevat kuitenkin jatkuvasti henkisellä tasolla tehdessään armeliasta hyväntekeväisyystyötään.
Joao pystyy ottamaan vastaan vain yhden henkiolennon kerrallaan, vaikka henkiolento saattaa aina tarvittaessa vaihtua. Hänen ulkopuolellaan voi kuitenkin samanaikaisesti työskennellä monta muuta henkiolentoa. Ruumiillistuessaan Joaoon kukin henkiolento kantaa mukanaan edellisen elämänsä persoonallisuutta. Ne, jotka työskentelevät Joaon keskuksessa säännöllisesti, tunnistavat kunkin hengen Joaon käyttäytymisestä.
Joaon ensimmäiseksi vallannut henki hänen ollessaan kuudentoista, oli kuningas Salomon henki. Tämä henki työskentelee vieläkin Joaon kanssa, mikä muistuttaa meitä sielun kuolemattomuudesta.
Pääasiallinen henkiolento on Dom Ignacio de Loyola (Pyhä Ignatius), jonka mukaan Talokin on saanut nimensä. Tämä espanjalainen aatelismies syntyi 1491 erääseen Espanjan rikkaimmista perheistä. Talo on saanut nimekseen Casa de Dom Ignacio, koska tämän historian henkilön ja Joaon elämän välillä on paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat saaneet kokea vainoa, vankeutta ja pilkkaa. Molempien opetukset perustuvat vanhojen uskontojen yksinkertaiseen henkiseen filosofiaan, jumalauskoon, Kristukseen, Pyhään Henkeen sekä jälleensyntymiseen, mutta niistä puuttuu nykyajan uskonnoille ominainen jäykkä dogmaattisuus.