Brasilialaistutkija
tri Waldo Vieira:
”Tietoisuus on valovuosien päässä
aineesta”
Erkki Lehtiranta & Leena Niemelä
Brasilia on maa, joka osaa yllättää satunnaisen matkailijan.
Suomessa Etelä-Amerikan jättiläisvaltio tunnetaan parhaiten
ehkä Amazonian sademetsistä eli planeetan keuhkoista, kahvista,
sambasta, Riosta ja jalkapallosta, eikä välttämättä
tässä järjestyksessä.
Kun kurkistaa pinnan alle, huomaa että Brasilialla on myös henkisempi
ulottuvuutensa. Siihen kuuluu mitä kiinteimmin tri Waldo Vieiran
perustama, tietoisuuden tutkimukseen erikoistunut keskus CEAEC, joka sijaitsee
aivan Iguassun valtavien putousten tuntumassa, alueella jonka bioenergioiden
sanotaan olevan maailman korkeimpia.
Vieira on maailmankuulu tietoisuudentutkija, kirjailija ja opettaja, jonka
ympärille on kokoontunut valovoimainen joukko kollegoita ja opiskelijoita
maailman kaikista kolkista. Hänen oma tutkimuksensa ihmisyyden korkeammista
mahdollisuuksista alkoi jo yli 60 vuotta sitten nuoruuden dramaattisten
kokemusten myötä, ja nyt tämän elämäntyön
hedelmät ovat kiirineet ympäri maailmaa, aina Suomeen saakka.
Noin 300 000 asukkaan Iguassun kaupunki on Suomen mittakaavassa suuri,
mutta Brasiliassa se kuuluu aika pienten kaupunkien joukkoon. Modernit
pilvenpiirtäjät ja favelat eli slummit edustavat ääripäivä
katukuvassa, niin kuin niin monessa muussakin brasilialaisessa kaupungissa.
Muutaman kilometrin päässä sijaitsevat nuo mahtavat putoukset,
joissa mekin saimme isomman luokan vesikasteen huhtikuussa. Putousalueella
on kolmen valtion, Brasilian, Argentiinan ja Paraguayn, rajapyykki, ja
turismi on erittäin vilkasta.
Tutkimusyhteisö
putouksen energioissa
Muutaman kilometrin päässä kaupungista, mutta poissa turistireiteiltä,
sijaitsee yksi planeettamme mielenkiintoisimmista henkisistä yhteisöitä
ja tutkimuslaitoksista, joka on koonnut yhteen etupäässä
vapaaehtoisvoimia eri maista ja maanosista. Vapaaehtoistyö on täällä
arvossaan, siitä ei vain puhuta vaan sen hengessä toimitaan.
Useimmilla vierailevista tutkijoista on akateeminen loppututkinto, monilla
heistä tohtorinarvo, ja he tulevat eri tutkimusaloilta, mm. oikeustieteen,
biologian, lääketieteen, psykologian, insinööritieteiden
ja humanististen tieteiden parista. Yhdessä he muodostavat hämmästyttävän
kollektiivin, tietoisuudentutkimuksen etuvartion.
CEAEC on yleishyödyllinen, ei-uskonnollinen, epäpoliittinen
tieteellinen organisaatio, joka työskentelee tutkimuksen ja koulutuksen
parissa. Keskeiset tutkimuskohteet ovat Vieiran alullepanemat tietoisuudentutkimuksen
(engl. conscientiology) ja projektiologian eli tietoisen kehonulkopuolisen
työskentelyn oppisuunnat. Nyt puhumme siis tieteen tulevaisuuden
ääriviivoista, emme tämänhetkisestä materialistisesti
orientoituneesta tieteestä, joka ei tutki esimerkiksi moniulotteisuutta
tai maailmoja, jotka löytyvät kapean kolmiulotteisen todellisuudenviipaleen
tuolta puolen.
Itse kampusalue on rakennettu matalasti ja ympäröity aidoilla.
Se ei ole eristetty ulkomaailmasta, vierailukäynnit ovat yleisiä
ja ilmaisluentojakin on tarjolla, mutta tutkijat haluavat säilyttää
paikan rauhallisena. Varsinainen turistikohde se ei siis ole.
Saavumme itse tälle kymmenen hehtaarin alueelle aprillipäivän
aamuna. Vastassa on ryhmä valkoisiin pukeutuneita tutkijoita ja vapaaehtoistyöntekijöitä,
jotka eskorteeraavat ryhmäämme koko vierailun ajan. Kiertelemme
ensin polkuja pitkin nurmimaisemassa, josta löytyy hauskasti kiemurtelevan
tutkimuskeskuksen ohella löytyy mm. 18 tutkimuslaboratoriota. Ne
on rakennettu ympyrämuodostelmaan. Nämä pienehköt
rakennukset eivät olekaan mitä tahansa laboratorioita, vaan
jokaisella niistä on oma CEAEC:n tutkimuksen piiriin kuuluva teemansa,
ja jokainen on tarkoitettu nimenomaan optimaalisen omakohtaisen tutkimuksen
ja kokemuksen välineiksi.
Älä usko,
vaan testaa itse!
Sieltä täältä löytyy kyltti, jossa sanotaan:
Don’t believe in anything, not even in what you hear at the CEAEC.
Experiment, have your own experiences. Älä siis usko mitään,
edes sitä mitä kuulet täällä CEAEC:ssä.
Kokeile, hanki omakohtaisia kokemuksia!
Palvelemisen periaate näyttää läpäisevän
koko yhteisön toiminnan. ”Se joka on kaikkein korkein, on kaikkein
suurin palvelija”, sanoo ikuinen viisaus. Täällä
näkemystä eletään todeksi. Muiden auttaminen on henkisen
kehityksen barometri.
Vieiran keskuksessa työskentelee 400 ihmistä, melkein kaikki
vapaaehtoistyöntekijöinä. Mukana yhteisössä on
mm. 71 yliopistoprofessoria, 27 lääketieteen tohtoria ja 41
psykologia, joista osa käy päivätöissä akateemisessa
maailmassa, osa taas viettää tutkimuskeskuksessa pitempiä
jaksoja kerrallaan erilaisten projektien parissa. Ja niitähän
tällä kiehtovalla alueella riittää!
Mikä tekee yhteisön ja tutkimuskeskuksen toiminnasta erityisen
on sen riippumattomuus. Se ei saa rahoitusta valtiolta, hallitukselta,
maakunnalta tai kaupungilta. Tämä myös takaa täyden
vapauden, josta monet yliopistot vain haikailevat. Kyseessä on kenties
yksi tulevaisuuden henkisten yhteisöiden malleista. Samanlainen vapaus
ja edistyksellisyys ilmenee myös mm. Kalifornian The Heart-Math Institutessa,
josta olemme aiemmin kirjoittaneet tässä lehdessä.
Keskuksen tunnelma on suorastaan pastoraalinen, enimmät äänet
kuuluvat läheiseltä tieltä ja hevostilalta. Lähellä
virtaa myös pieni joki. Kyseessä on kuitenkin paikka, jossa
energiat ovat melkein käsinkosketeltavan intensiivisiä. Myöhemmin
kuulemme tri Vieiralta, että yksi planeetan chakroista on juuri tällä
alueella.
Täältä löytyy myös yksi maailman suurimpia tietoisuutta
käsitteleviä kirjastoja. Opuksia on yli 60 000. Niistä
suurin osa on tullut lahjoituksena Vieiralta, joka alkoi oman kirjastonsa
kokoamisen 9-vuotiaana.
Paikan sielu on tämä 73-vuotias lääketieteen tohtori,
joka pitkine partoineen on kuin joulupukin eteläinen serkku. Vieira
esitelmöi ryhmällemme aamupäivän aikana ja vastaa
kysymyksiimme, jotka kaartelevat kaikkialla maan ja taivaan välillä.
Miehen energisyys, nuorekkuus ja huumori tekevät vaikutuksen.
Vieira painottaa aamupäivän luennossaan mm. sitä, kuinka
tärkeää hänelle on ollut luoda oma kielioppi näille
tutkimilleen asioille. Vanhat käsitteet, joista osa on periytynyt
teosofiasta ja muista vastaavista opeista, ovat kantaneet mukanaan mystiikan
viittaa, mikä on tehnyt niiden tuomisen tieteen piiriin hankalaksi.
Vieira on halunnut antaa tarkat käsitteet tarkoille asioille ja näin
luoda väylän kommunikoida näitä asioita tieteellisesti.
Toisaalta tämä uusi kielioppi voi myös hidastaa perehtymistä
Vieiran ajatteluun ja kirjoituksiin, joissa on onneksi tavallisesti mukana
myös Vieiran kattotieteen, tietoisuudentutkimuksen, keskeinen sanasto.
Tämä tiede tutkii tietoisuutta (egoa, älyllistä periaatetta,
sielua, itseä) kokonaisvaltaisella tavalla ottaen huomioon sen eri
kehot, aiemmat elämät, ulottuvuudet joissa se ilmenee sekä
energiat, joita se liikuttaa. Kattotieteen tärkeimpiä osa-alueita
on projektiologia, joka keskittyy tutkimaan tietoisuuden ilmenemismuotoja
fyysisen kehon ulkopuolella. Näiden asioiden koulutus on käynnistynyt
myös Suomessa.
Myöhemmin samana päivänä pääsemme sitten
haastattelemaan Vieiraa oikein kunnolla. Tohtori löytyy omalta lempipaikaltaan
Holocyclosta eli kampusalueen päärakennuksen ”tuotantolaboratoriosta”.
Hänellä on parhaillaan työn alla kirja Homo sapiens pacificus,
Rauhaa rakastava ihminen. Kirja muotoilee tulevaisuuden ihmiskuvaa ja
on valmistumassa portugaliksi tämän vuoden aikana.
Tietoisuus
ja energia
Saapumisemme keskeyttää ”professori Waldon” (niin
kuin häntä tuttavallisesti kutsutaan) kirjoitustyön, mutta
hän ei ole millänsäkään. Saamme jopa tuntee siitä,
että etäinen ja viileä maamme kiinnostaa aika tavalla tätä
erikoista tutkijaa ja ajattelijaa. Myöhemmin selviää sekin,
miksi.
Aluksi Vieira haluaa tehdä tutkimuskeskuksensa ja oman työnsä
peruslähtökohdan selväksi.
- Emme tahdo käännyttää ketään, vaan ainoastaan
informoida. Me emme myöskään muuta ketään, vaan
ihmiset muuttavat itse itseään. Me kunnioitamme jokaisen henkilön
omaa kehitystasoa. Kannustamme ihmisiä tutkimaan ja kehittämään
itseään, selvittämään omat vahvuutensa ja heikkoutensa
rehellisellä tavalla. Tietoisuus ja energia ovat lähtökohtamme.
Tietoisuuden ulkopuolella energia on keskeistä ja kysymys on siitä,
mitä teemme energiallamme, kuinka opimme työskentelemään
energioiden kanssa. Painotamme täällä hyvin paljon kosmoeettisyyttä,
kosmista, moniulotteista ja kypsää moraalisuutta.
Näin puhuu mies, joka on itse tuonut keskusteluun juuri mm. kosmoetiikan
käsitteen, samoin kuin henkisen kotikaupungin, kahden fyysisen elämän
välissä olevan intermissiivisen jakson sekä Homo sapiens
serenissimus -teemat.
Vieira painottaa myös sitä, ettei mikään opetus ole
absoluuttista vaan saamme myöhemmin parempia selityksiä. Ihmiskunnan
kehityksen myötä sen avartuva kollektiivinen tietoisuus kykenee
käsittelemään asioita uusista näkökulmista. Niinpä
oppien tulee olla uusiutuvia ja tutkijoiden ennakkoluulottomia. Graniittiin
hakatut asiat voivat myöhemmin osoittautua puolitotuuksiksi, niin
kuin on usein käynyt tieteessä.
Vieiran ei tarvitse kiihkoilla asioista. Hänen laajat tutkimuksensa
perustuvat hänen omiin kokemuksiinsa, jotka hän on myös
tiedemiehen tarkkuudella raportoinut kirjoissaan. Esimerkiksi Projections
of the Consciousness on päiväkirja vuodelta 1979 ja kertoo niistä
kehon ulkopuolisista matkoista, jotka Vieira tuolloin teki ja merkitsi
muistiin. Hän on tuonut hyvin paljon uutta tietoa ihmiskunnalle matkoiltaan
muissa ulottuvuuksissa. Vieira lukeutuu tieteen avantgardeen, ei sen virkamiehiin.
- Minulla on noin 200 uutta teoriaa, joita ei löydy kenenkään
muun kirjoista, ei riviäkään. Yksi näistä teorioista
on Homo sapiens serenissimus, ihminen, joka on päättämässä
jälleensyntymiskiertonsa ja tulossa vapaaksi tietoisuudeksi. Eli
ihminen, joka on viittä vaille valmis tässä planetaarisessa
korkeakoulussa. Sain tämän idean ollessani korkeilla tasoilla
kehoni ulkopuolella ja julkistin sen joitain vuosia sitten. Se on kumoamaton.
- Hyvin tärkeä asia tässä niin kuin muissa uusissa
teorioissa on paradigman muutos, ajattelumallien muuttaminen. Ihmiset
eivät yleensä halua tehdä muutosta rahan ja vallan takia,
politiikan, arvovallan ja aseman takia. Puhun tästä nimellä
PPP, Politics, Prestige & Power.
[Tietoisuudentutkimuksen suhteen Vieira viittaa tutkimuskeskuksen laajaan
Holothecaan, arkistoon ja erilaisten kokoelmien varastoon, josta löytyy
noin 400 000 objektia. Ne auttavat ymmärtämään laajasti
tietoisuutta ja sen ilmenemismuotoja. Mukana on monenlaisia asioita kirjoista
sarjakuvalehtiin, rahakokoelmista postimerkkeihin. Joidenkin mielestä
osa näistä materiaaleista on triviaa, muta Vieira näkee
asian toisin: ne kaikki ovat tietoisuuden ilmauksia, joista voimme oppia
jotain ihmisyydestä ja itsestämme.]
- Se mitä tutkimme edustaa uutta paradigmaa, uutta mallia materialistisen,
reduktiivisen paradigman tilalle, Tietoisuus on valovuosien päässä
aineesta. Tiede ei tutki todellisuuden moniulotteisuuta, vaan nyhjöttää
tässä asiassa takapenkillä tutkien vain pintailmiöitä.
Tietoisuus voi siirtää vuoria, mutta sinun tulee myöntää
se, olla vakuuttunut siitä, tietää asioista tietoisuudestasi.
Koe ja kokeile itse, hae itse omia kokemuksia. Tämä on se tapa,
ja siinä meillä on koko ajan hyvä haaste. Täällä
annamme kysyjälle vastauksia omasta kokemuksestamme.
Tieteellinen materialismi selittää edelleenkin, että mieli
ja sen toiminnot on palautettavissa aivoihin eli aineeseen. Erityisen
suosittu keppihevonen on ollut emergenssiajattelu. Vieiran työ on
kova isku vasten materialismin turpeita ja ylimielisiä kasvoja. Hän
valottaa asioiden kaksoisluonnetta: teoriaa ja käytäntöä.
Käytäntö on teorian korkein kriteeri.
- Todellisuudessa on mahdotonta tehdä tutkimusta olematta itse osa
tätä tutkimusta. On hölmöyttä väittää
toisin, niin kuin ihmiset ovat tehneet 200 vuotta. Sinun energiasi kulkee
edelläsi minne, mihin aikaan ja kenen kanssa sitten menetkin.
Tapaus
pikkuveli
Vieiran oma elämä on ollut hyvin mielenkiintoinen ja vienyt
miehen eri mantereille tutkimaan raja-alueen asioita ja ilmiöitä.
Mistä tämä kaikki sitten alkoi hänen kohdallaan? Meidän
on palattava ajassa 64 vuotta taaksepäin ja Brasilian kaivososavaltion
Minais Geraisin Monte Carmelon, Vieiran synnyinkaupunkiin. Hän muistaa
kuin eilisen päivän sen tapahtuman, joka muutti hänen elämänsä
suunnan.
- Ollessani 9-vuotias minua neljä vuotta nuorempi veljeni oli kaatunut
ja saanut vakavan aivotärähdyksen. Hänellä oli jo
aiemmin ollut epilepsiaoireita ja vastaavia. Siihen aikaan ei ollut saatavilla
lääkäreitä tai vastaavia, eikä veljelläni
ollut juuri toivoa selvitä hengissä. Vanhempani päättivät
kuitenkin pyytää apua kaupungin ylikonstaapelin vaimolta, joka
oli meedia ja sai yhteyden henkimaailmaan sekä kykeni tuomaan parantavia
energioita tämän yhteyden kautta.
- Kun he sitten saapuivat, isäni pyysi äitiäni viemään
minut nukkumaan toiseen huoneeseen lukkojen taakse. Hän sanoi: ”Sinä
menet nyt nukkumaan ja unohdat sen, mitä me olemme tekemässä
täällä.” Sitten tuo pariskunta ja omat vanhempani
aloittivat istunnon sairaan veljeni ääressä.
- Irtauduin fyysisestä kehostani, mutta puolivälissä istuntoa
aiheutin jotain ääntä ja palasin takaisin kehooni. Tuolloin
henkitason persoonallisuus, joka puhui meedion välityksellä,
sanoi: ”Tuo pieni poika toisessa huoneessa näki kaiken, mitä
meillä oli meneillään. Hän auttoi ja teki jotain,
koska hän on tämän pojan veli. On parasta, että menette
katsomaan, kuin hän voi.”
Vanhemmat menivät Waldon makuuhuoneeseen ja kysyivät, mitä
hänelle oikein oli tapahtunut, mitä hän oli ollut tekemässä,
kun tuo meteli syntyi.
- Kerroin että olin ollut kehoni ulkopuolella ja nähnyt kaikki
ne asiat, joita henkiparannuksen yhteydessä tehtiin, ja että
tuo auttamaan tullut tohtori oli hyvin sympaattinen persoonallisuus ja
oikein hyvä lääkäri. Näin ne asiat, jotka hän
otti pois pikkuveljeni päästä. Hän tulee paranemaan
oikein hyvään kuntoon.
Varhaiskypsä poika oli hyvä piirtämään, ja isä
pyysi häntä piirtämään näkemänsä
lääkärin. Waldo piirsi ja kun kuvaa näytettiin myöhemmin
ylikonstaapelille, tämä ällistyi suunnattomasti. Hän
otti omasta lompakostaan valokuvan miehestä, joka vastasi täsmälleen
Waldon piirrosta. Valokuva esitti Euripedes Barsanulfoa, miestä,
joka oli poistunut kehostaan monien kilometrien päässä
Sacramentossa.
- Tämä todisti, että olin ollut kehoni ulkopuolella. Näin
asioita isästäni ja veljestäni, joita en ollut aiemmin
tiennyt. Meedio oli kertonut täsmälleen samoista asioista, joista
minä kerroin vanhemmilleni.
Myöhemmin he etsivät Barsanulfosta kaikki tiedot ja ottivat
myös yhteyttä hänen varmistaakseen asian. Ilmiön koko
sisältö todistettiin ajan myötä.
- Tämä tapahtuman jälkeen minua katsottiin perheessäni
erilaisin silmin. Näin minulla oli kaikki todisteet kovista tosiasioista.
Se on edelleen minun kovaa tiedettäni. Aloin tuolloin myös koota
omaa kirjastoani Monte Carmelossa.
Etsintää
ympäri maailmaa
Tästä alkoi Waldo Vieiran elämäntyö tietoisuudentutkimuksen
parissa, joka vei hänet seuraavien vuosikymmenten aikana erilaisten
paranormaalien ilmiöiden pariin ympäri maailmaa. Samalla Vieira
vältti sitoutumista kaikenlaisiin muihin asioihin, esimerkiksi taiteeseen
ja musiikkiin, joihin hänellä olisi ollut lahjoja.
Vieira nimitti - ja nimittää edelleen - osaa opistaan projektiologiaksi.
14-vuotiaana, vuonna 1946, hänellä oli jo 1256 kirjan viisikielinen
kirjasto. Kaikki teokset käsittelivät vastaavia ilmiöitä.
Vuosien mittaan tuo kirjasto laajeni sitten kymmenten tuhansien niteiden
laajuiseksi.
Vieira sanoo, että hänellä oli jo 14-vuotiaana koossa oppinsa
peruspilarit.
- Tiesin jo tuolloin, että minun täytyy tehdä ja tutkia
näitä asioita, joita edelleenkin teen. Minulla oli jo tuolloin
psykografisia kykyjä, selvänäköisyyttä, kehosta
irtautumisia jne.
Waldo Vieira opiskeli hammaslääketiedettä, ja valmistumisensa
jälkeen hän teki jatkotutkinnon plastiikkakirurgiassa Tokiossa.
Hän työskenteli yliopistomaailmassa 18 vuotta, mm. 9 vuotta
hammaslääketieteen assistenttina. Välillä hänellä
oli ilmaisklinikka Kaliforniassa, sitten praktiikka Rio de Janeiron Copacabanalla.
Vuonna 1966 hän alkoi ”uuden elämän”, koska
oli vapautunut taloudellisista huolista ja kykeni matkustamaan ympäri
maailmaa. Samalla hän jätti kaiken vanhan taakseen.
- Kävin kaikkialla, Japanissa ja muualla idässä, USA:ssa,
Euroopassa, joka puolella. Etsin kirjoja, meedioita, sensitiivejä,
paranormaaleja persoonallisuuksia keskustellakseni asioista, katsoakseni
mitä muut olivat löytäneet. Olin pitkään idässä,
Afrikassa, Euroopassa tavaten kaikkialla näitä asioita tuntevia
henkilöitä. Kävin esimerkiksi monta kertaa Filippiineillä
ja tutustuin ihmisiin, jotka tekivät siellä psyykkisiä
leikkauksia, ja tutustuin Brasiliassa Arigo-nimiseen talonpoikaan, joka
paransi ihmisiä ruosteisilla veitsillä, ilman nukutusta ja mitään
lääketieteellistä koulutusta. Tulokset olivat loistavia.
Hän oli paras, jonka näin. Kuvasin 40 lyhytfilmiä näistä
asioista amerikkalaisille.
- Tämä kaikki oli kuitenkin vain välietappi, ei päämäärä
sinänsä. Tavoitteeni oli tutkia näitä tietoisuuteen
liittyvä asioita, koska veljeni kanssa kokemani episodi herätti
huomioni ja mielenkiintoni.
Vuonna 1988 Waldo Vieira perustu Kansainvälisen projektiologian ja
tietoisuudentutkimuksen instituutin (IIPC) kouluttaakseen ihmisiä
tietoisuuden projektiossa, tutkiakseen syvemmin inhimillistä potentiaalisuutta
ja nopeuttaakseen henkisen kehityksen rytmiä. Samalla myös Vieiran
kirjallinen tuotanto alkoi kasvaa. Aluksi se tavoitti vain portugalinkielisen
maailman, mutta 90-luvulta lähtien näitä teoksia on käännetty
myös englanniksi.
Osa opuksista on todella maxikokoa: englanniksikin ilmestynyt Projectiology:
A Panorama of Experiences of the Consciousness outside the Human Body
on yli 1200-sivuinen ja Vieiran päätyönään pitämä,
toistaiseksi vain portugaliksi ilmestynyt Homo sapiens reurbanisatus lähes
1600-sivuinen järkäle. Yksi kappale tätä kolmikiloista
kirjaa löytyy nyt Helsingin yliopiston kirjastosta. Vieiran kirjoja
muutenkin lahjoitettu runsaasti, mm. 4000 kappaletta Kiinan ja Taiwanin
julkisiin kirjastoihin.
Vieiralla on suunnitelmissa kirjoittaa oman itsen arvioinnista, evolutionaarisesta
vapaudesta, Homo sapiens serenissimuksesta ja myös väärän
rakkauden syndroomasta, joka Vieiran mukaan muistuttaa epäjumalanpalvonta.
- Se on kauhistuttava juttu, lyhyen mielen ja mikroaivojen tuotantoa.
Iguassu tuli Vieiralle tutuksi jo 1950-luvulla, kun hän työskenteli
paikallisessa yliopistossa. Hän oli lisäksi lentänyt usein
alueen yllä Cessnalla. Jo tuolloin Vieira näki ja laittoi muistikirjaansa
merkinnät paikan energioista - ja tuli vielä monet kerrat katsomaan
paikkaa. Hän sanoi vaimolleen, että heidän täytyy
rakentaa jotain Iguassuun paikan energioiden tähden.
- Täällä on niin paljon korkeatasoistasisäitä
energiaa: neuraalia perusenergiaa, jota ihmistietoisuus ei ole vielä
hallinnut ja jota ei voida paikallistaa olemassa olevilla instrumenteilla.
Keskuksen perustaminen vei kuitenkin aikansa. Vieira sanookin, että
hänen oppaansa saivat tässä viimeisen sanan. kaikki tulee
ajallaan. Nimittäin kerran siten eräs nainen tuli Vieiran luokse
ja ilmoitti lahjoittavansa tälle tilan Iguassusta.
- Sanoin hänelle, että me aiomme aloittaa uuden tietoisuudentutkimuksen
keskuksen täällä. Nämä asiat saivat alkunsa 10
vuotta sitten kesäkuussa. Otimme yhteyttä kaupungin pormestariin,
kollegaani ja ystävääni, mutta hän ei aluksi luottanut
hankkeeseemme. Hän tutusti taannoin, että vain neljän viime
vuoden ajan hän on luottanut minuun ja tähän hankkeeseen,
ei sitä ennen, koska kun saavuimme tänne, kaikki täällä
oli vain yhtä sekasotkua. Nyt tämä on korkeatasoinen tutkimuskeskus.
Vieiran sinnikkyys on ihailtavaa. Hän myöntää olevansa
itsepäinen, mutta lisää heti, että ”hyvällä
tavalla”. Yksi hänen perisaatteistaan on ”hikoilla verta”,
tehdä kovaa työtä rehellisellä, kosmoeettisellä
tavalla. Siitä syntyy tulosta.
Auta jos haluat
tulla autetuksi
Jo nuoruudestaan saakka Vieira oppi tekemään yhteystyötä
omien henkisten oppaittensa ja auttajiensa kanssa. Ensimmäisiä
heistä oli enkelikasvoinen nuori nainen, ja myöhemmin Vieira
työskenteli monien kehittyneiden kiinalaisten oppaiden kanssa. Hän
tuntee edelleen vetoa kiinalaista kulttuuria kohtaan ja sanoo syntyvänsä
sinne seuraavassa fyysisessä inkarnaatiossaan.
- Olen ollut siellä moneen kertaan. Menen välillä pois
ja palaan sitten jälleen samaan paikkaan. Se on paluun laki. Seuraavassa
elämässäni menen Kiinaan. Meillä on siellä enemmän
ongelmia, enemmän työtä. Minä pidän kaikenlaisten
haasteiden kohtaamisesta, se on evoluutiota. En tee mitään ilman
ennakkopohdintaa. Olen hyvin laskelmoiva ihminen, mutta hyvällä
tavalla, heh heh.
Henkiset oppaat ovat asia, joka puhuttaa ja kiinnostaa ihmisiä suuresti.
Waldo Vieira puhuu nimenomaan auttajista ja sanoo, ettei useimmilla ihmisillä
ole sellaisia lainkaan.
- Saat apua vain, jos autat muista ihmisiä. Auttajat tarkoittavat
apua. he tulevat, kun autat jotakuta toista. On mahdotonta saada tällaista
auttajaa. jos ei auta muita. Tämä on syy, miksi puhun ja kirjoitan:
auttaakseni muita, tehdäkseni jotain muille ihmisille.
Todellisella auttajalla ei ole aikaa eikä varaa esimerkiksi itsesääliin,
joka kuuluu jo ohitetun kehitysvaiheen ”ylellisyyksiin”.
- On olemassa myös sokeita oppaita ja tunkeilijoita, meidän
täytyy tunnistaa myös nämä olennot. Todellisten henkisten
auttajien pääasiallinen tehtävä on asioiden selkeyttäminen,
kirkastaminen, kun taas sokeat oppaat tuovat lähinnä lohdutusta.
Sitten on vielä näitä tunkeilijoita, energiaimureita ja
olentoja, jotka pörräävät esimerkiksi kapakoiden ja
muiden vastaavien matalaenergisten paikkojen liepeillä. Oman energiatason
nostaminen on paras suoja heitä vastaan.
- Kun ihminen on vapautunut näistä ulkopuolisista tunkeilijoista,
hän on monien ulottuvuuksien kohtaamispiste, minne ikinä hän
meneekin. Tämä vaatii omien energioiden hallintaa ja ohjaamista,
mikä ei ole helppoa. Kun yksilö on saavuttanut tämän
tason, hän tekee työtään anonyymisti auttaen ihmisiä
heidän tietämättään.
Vierailija
vesiplaneetalta
Ehkä erikoisin Vieiran opastajista on olento, jota hän kutsuu
yksinkertaisesti EM:kin (extraterrestial master). Tämä tuli
aikoinaan Vieiran luokse joidenkin hänen auttajiensa ja kollegoittensa
kanssa.
- Nämä kiinalaisperäiset ihmiset saapuivat pakeilleni ja
sanoivat: ”Kuulehan, meillä on maapallon ulkopuolisia olentoja,
joiden oli tultava tänne. koska heidän planeettansa tuolla kaukana
avaruudessa oli räjähtämäisillään. Sinä
tiesit siitä, koska olit inkarnaatioiden välisellä kurssillasi
näiden ihmisten kanssa siellä. Sinulla on hengenheimolaisuutta
ja empatiaa heitä kohtaan. Sinä voit auttaa, koska erään
heistä on saatava ymmärrys siitä, miten käyttää
fyysistä ihmiskehoa täällä. Heidän kehonsa on
erilainen fysiologialtaan ja anatomialtaan. Heidän täytyy saada
tietoa näistä, ja sinä voit tehdä sen ilman ongelmia.”
Tästä yllättävästä yhteydenotosta kehkeytyi
sitten pitkä yhteistyö mitä erikoisimman olennon kanssa.
Kyseinen olento tuli eräältä kaukaiselta vesiplaneetalta,
toisenlaisesta elämänympäristöstä, ja toi mukanaan
myös muita planeetan asukkeja. EM tuli Vieiran luokse, teki hänen
kanssaan yhteistyötä ja välillä otti myös Vieiran
kehon haltuunsa.
- Se oli tilapäistä keho haltuunottoa, ei patologista eikä
jatkuvaa. Olin itse täysin tietoisena fyysisen kehoni ulkopuolella
ja seurasin asioita, joita EM kulloinkin teki. Tätä jatkui monia
vuosia, yli kaksi vuosikymmentä, lähes joka päivä
ja joinain periodeina.
- Hän osoitti minulle joitain asioita, joista en tiennyt ja jotka
ovat nykyisen fysiologiamme ulkopuolella. Esimerkiksi silmäni. Kun
hän oli jälleen kerran kehossani, hän sanoi: ”Aion
katsoa kanssasi. Tulet näkemään asioita, joita et kykene
näkemään omilla silmilläsi.” Olin tuolloin autossani
ja oli sateista. Sitten näin hänen silmillään veden
virtaavan isolta vuorelta ja näin kaiken vaon veden sisällä,
vesipisaran sisällä. Sitten toisella kerralla, kun olimme puistossa,
hän pyysi minua katsomaan puita. Silloin näin, että ne
kaikki olivat samassa tasossa, ilman perspektiiviä. Lähin ja
kaukaisin taso olivat jotenkin yhtyneet.
Tällä oppaalla oli Vieiran mukaan erinomainen huumorintaju,
joka on yksi henkisyyden indikaattoreista. Hän oli omalla planeetallaan
eräänlainen suuri sähköinsinööri, ja täällä
hän pystyi antamaan sekä Vieiralle että tämän
välityksellä myös muille paljon uudenlaista informaatiota
kosmisemmasta näkökulmasta. Samalla tämä erikoinen
olento kaiken aikaa valmistautui syntymään fyysisesti planeetallemme.
Arvatkaapa minne?
- Tämän elämän äitini oli työskennellyt
hänen kanssaan toisella puolella, kuten minä täällä
puolella. Em tuli viimeisen kerran luokseni ja sanoi, että hän
aikoi jälleensyntyä ja sanoa hyvästit. En tiennyt tuolloin,
minne hän aikoi syntyä, mutta äitini ilmoitti minulle,
että hänkin aikoi syntyä uudelleen: ”Ja menen hyvin
kauas, menen pohjoisten ihmisten luokse.” Sitten kursseilleni alkoi
tulla pohjoismaalaisia ihmisiä ja aloimme tutkia näitä
asioita. Lähdin kehoni ulkopuolelle ja näin, kuinka EM:n tulevaa
isää ja äitiä etsittiin. He etsivät Suomessa
ihmisiä, jotka olisivat suurikokoisia ja joilla olisi erityisen laaja
rintakehä - EM tarvitsee sellaista keuhkojaan varten.
Waldo Vieira uskoo, että tämä planeettamme ulkopuolelta
tullut olento lähtee opiskelemaan terveyteen liittyviä asioista,
ehkäpä lääketiedettä, ja tekemään fysiologiasta
hieman paremman auttaakseen oman planeettansa olentoja.
- Hän on nyt nuori poika. Luulen että hän on Lapponiassa
[Lapissa tai Pohjois-Suomessa] maaseudulla, koska siellä on niin
paljon vettä. Kun hän otti kehoni haltuunsa, me etsimme aina
paikkoja läheltä vettä, parantavaa vettä. Se on hyvin
tärkeää hänelle. Ja teillä on siellä paljon,
paljon, paljon vettä - enemmän vettä kuin maata. Se on
EM:lle sopivaa, se on hänen paikkansa. Myös kylmä ilmanala
on tärkeää. Kaikkien transsendentaalisten, parapsyykkisten
ilmiöiden kokeminen on helpompaa matalissa lämpötiloissa.
Aiemmat elämät
ja henkinen kotikaupunki
Vieira oli tavannut EM:n ja muita planeettamme ulkopuolisia olentoja
ennen tätä nykyistä inkarnaatiotaan. Hänen mukaansa
kaikilla, jotka ovat olleet fyysisten inkarnaatioiden välissä
kursseilla [engl. intermissive course], on myös ei-fyysinen kotikaupunkinsa.
Niihin on vain hyvin vaikea päästä.
- Aikoinaan auttajieni joukossa oli mm. entisiä kiinalaisia ihmisiä,
koska alkuperäni, lähteeni, ei-fyysinen kotikaupunkini on tuolla
suunnalla. Monen vuoden ajan yritin sinne päästä tähän
henkiseen kotikaupunkiini. Kun lopulta luovutin, pääsin sinne
jonkin ajan päästä monia kertoja, mutta vasta kun olin
kypsä näille asioille. Kun menet ei-fyysiseen kotikaupunkiisi,
sinun täytyy käydä ulkona kehostasi ainakin 3-5 kertaa
täysin tietoisessa tilassa. Tuolla tasolla on jonkinlaisia seinämiä,
joiden lävitse ei ole helppo mennä. Sinussa on oltava tiettyä
joustavuutta, ja sinun täytyy tietää monia asioita. Kun
olet valmistautunut, elämäsi on hyvässä mallissa,
ja sinulla on hyviä meriittejä omassa ”kansiossasi”
ja vielä, jos työsi luonne on sellainen, että tarvitset
tätä tietoa ja kokemusta, niin silloin voit päästä
tähän paikkaan.
Myös omien inkarnaatioiden selvittäminen kuuluu henkisesti valveilla
olevan ihmisen tehtäviin.
- Tässä täytyy mennä monia kertoja oman kehon ulkopuolelle,
muistaa ja koota kaikki kokemukset, jotka ihmisellä on ollut.
Vieira sanoo itse tutkineensa omia menneitä elämäkertojaan
yli 24 vuosisadan ajalta. Tämä on kuitenkin vienyt monta vuotta
ja ollut hyvin vaikeaa. Hän kertoo lisäksi tulleensa monissa
elämissä surmatuksi.
- Tämä nykyinen elämä on hyvä, olen 73-vuotias
eikä minua ole tapettu! Ja voin puhua suhteellisista totuuksista
kaikkien kanssa. Joskus ihmiset ja tahot ovat kyllä painostaneet
minua vaikenemaan, mutta olen elossa. Ja äänessä!
- Kun sitten lopulta onnistuu tässä [edellisten inkarnaatioiden]
mieleenpalauttamisessa, huomaa että useimmat ihmiset toistavat asioista,
joita he tekivät toisessa yhteiskunnassa, toisessa ajassa, toisissa
olosuhteissa, toisessa kehossa. He ovat kehittyneet vain senttimetrejä,
kun olisivat voineet kehittyä KILOMETREJÄ! Se on suuri sääli.
Jos siis haluaa pysyä suuren massan mukana, sitten kannattaa vai
toistaa itseään, pysyä samoilla urilla. Näin jää
loukkoon samalle kehitystasolle.
Mutta Vieiran mukaan on olemassa toinen tie, tulla immediatistiksi [immediate
= välitön], laittaa positiivinen muutos välittömästi
liikkeelle, Miksi siirtää kehitysläksyjä tuonnemmaksi,
koska siirtyessään ne tulevat aina myös - hankalammiksi.
- Oman henkilökohtaisen vallankumouksen voi tehdä NYT! Kannattaa
tarttua hetkeen ja sen suomiin mahdollisuuksiin. Juuri nyt on paras aika
elää tällä planeetalla, koska saa tavata paljon ihmisiä,
voi avartua monella tavalla mille tahansa tasolle ja saada jatkuvasti
uutta stimulanssia. Kannattaa valita myös korkeatasoisia yhteistyökumppaneita,
mikä osaltaan auttaa pääsemään eteenpäin.
Pidä kiinni ihmisten, ideoiden ja energioiden korkeatasoisuudesta!
* * * *
Aika hurahtaa Vieiran seurassa kuin siivillä. Jos ihmisestä
voi sanoa, että hän ryöpsähtelee, niin Waldo Vieira
tekee juuri niin. Puhuessaan hän saattaa nousta seisomaan painottaakseen
sanottavaansa. Välillä puheen katkaisee hersyvä nauru,
joka tuo jotenkin mieleen Dalai-laman vastaavan. Molemmat osaavat tuoda
iloa ilmapiiriin! Vieiran sanat jäävät mukavasti resonoimaan
tietoisuuteemme, kun lähdemme illan hämärtyessä tästä
mielenkiintoisesta tutkimuskeskuksesta kohti Iguassun kaupunkia. Kenties
palaamme vielä joskus...
Waldo Vieiran englanniksi käännettyjä teoksia:
Projectiology: A Panorama of Experiences of the Consciousness outside
the Human Body.
Existential Program Manual.
Projections of the Consciousness. A Diary of Out-of-Body Experiences.
Our Evolution.
Penta Manual. Personal Energetic Task.
Muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:
Bruce, Robert: The Astral Dynamics.
Bruce, Robert & Mercer, Brian: Mastering Astral Projection.
McKnight, Rosalind A.: Cosmic Journeys. My Out-of-Body Explorations with
Robert A. Monroe.
Monroe, Robert A.: Mahtava matka.
Muldoon, Sylvän & Carrington, Hereward: The Projection of the
Astral Body.
Artikkeli ”Lähes jokainen voi oppia irtautumaan kehostaan.”
OBE-kouluttaja Wagner Alegrettin haastattelu, kirj. Leena Niemelä.
Minä Olen 4/2004, s. 6-13.
Artikkeli ”Multi-dimensional Man”, kirj. John Clamp. Lehdessä
Kindred Spirit, Spring 1997, s. 11-16.
CEAEC:n kotisivut: www.ceaec.org
Matkailuun fyysisen kehon ulkopuolelle ja sekä tietoiseen unityöskentelyyn
virittäviä värähtelyuutteita: chaparral eli kreosoottipensas,
meirami, vihreä ruusu, Rosa Villosa, dendriittikvartsi, pii, krypton,
litsiluumu ja appelsiini, tähtieliksiireistä Eta Leonis.
|