LehtiArtikkelit

 
Brasilialaistutkija tri Waldo Vieira:
”Tietoisuus on valovuosien päässä aineesta”
Erkki Lehtiranta & Leena Niemelä

Brasilia on maa, joka osaa yllättää satunnaisen matkailijan. Suomessa Etelä-Amerikan jättiläisvaltio tunnetaan parhaiten ehkä Amazonian sademetsistä eli planeetan keuhkoista, kahvista, sambasta, Riosta ja jalkapallosta, eikä välttämättä tässä järjestyksessä.
Kun kurkistaa pinnan alle, huomaa että Brasilialla on myös henkisempi ulottuvuutensa. Siihen kuuluu mitä kiinteimmin tri Waldo Vieiran perustama, tietoisuuden tutkimukseen erikoistunut keskus CEAEC, joka sijaitsee aivan Iguassun valtavien putousten tuntumassa, alueella jonka bioenergioiden sanotaan olevan maailman korkeimpia.
Vieira on maailmankuulu tietoisuudentutkija, kirjailija ja opettaja, jonka ympärille on kokoontunut valovoimainen joukko kollegoita ja opiskelijoita maailman kaikista kolkista. Hänen oma tutkimuksensa ihmisyyden korkeammista mahdollisuuksista alkoi jo yli 60 vuotta sitten nuoruuden dramaattisten kokemusten myötä, ja nyt tämän elämäntyön hedelmät ovat kiirineet ympäri maailmaa, aina Suomeen saakka.
Noin 300 000 asukkaan Iguassun kaupunki on Suomen mittakaavassa suuri, mutta Brasiliassa se kuuluu aika pienten kaupunkien joukkoon. Modernit pilvenpiirtäjät ja favelat eli slummit edustavat ääripäivä katukuvassa, niin kuin niin monessa muussakin brasilialaisessa kaupungissa.
Muutaman kilometrin päässä sijaitsevat nuo mahtavat putoukset, joissa mekin saimme isomman luokan vesikasteen huhtikuussa. Putousalueella on kolmen valtion, Brasilian, Argentiinan ja Paraguayn, rajapyykki, ja turismi on erittäin vilkasta.

Tutkimusyhteisö
putouksen energioissa

Muutaman kilometrin päässä kaupungista, mutta poissa turistireiteiltä, sijaitsee yksi planeettamme mielenkiintoisimmista henkisistä yhteisöitä ja tutkimuslaitoksista, joka on koonnut yhteen etupäässä vapaaehtoisvoimia eri maista ja maanosista. Vapaaehtoistyö on täällä arvossaan, siitä ei vain puhuta vaan sen hengessä toimitaan.
Useimmilla vierailevista tutkijoista on akateeminen loppututkinto, monilla heistä tohtorinarvo, ja he tulevat eri tutkimusaloilta, mm. oikeustieteen, biologian, lääketieteen, psykologian, insinööritieteiden ja humanististen tieteiden parista. Yhdessä he muodostavat hämmästyttävän kollektiivin, tietoisuudentutkimuksen etuvartion.
CEAEC on yleishyödyllinen, ei-uskonnollinen, epäpoliittinen tieteellinen organisaatio, joka työskentelee tutkimuksen ja koulutuksen parissa. Keskeiset tutkimuskohteet ovat Vieiran alullepanemat tietoisuudentutkimuksen (engl. conscientiology) ja projektiologian eli tietoisen kehonulkopuolisen työskentelyn oppisuunnat. Nyt puhumme siis tieteen tulevaisuuden ääriviivoista, emme tämänhetkisestä materialistisesti orientoituneesta tieteestä, joka ei tutki esimerkiksi moniulotteisuutta tai maailmoja, jotka löytyvät kapean kolmiulotteisen todellisuudenviipaleen tuolta puolen.
Itse kampusalue on rakennettu matalasti ja ympäröity aidoilla. Se ei ole eristetty ulkomaailmasta, vierailukäynnit ovat yleisiä ja ilmaisluentojakin on tarjolla, mutta tutkijat haluavat säilyttää paikan rauhallisena. Varsinainen turistikohde se ei siis ole.
Saavumme itse tälle kymmenen hehtaarin alueelle aprillipäivän aamuna. Vastassa on ryhmä valkoisiin pukeutuneita tutkijoita ja vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka eskorteeraavat ryhmäämme koko vierailun ajan. Kiertelemme ensin polkuja pitkin nurmimaisemassa, josta löytyy hauskasti kiemurtelevan tutkimuskeskuksen ohella löytyy mm. 18 tutkimuslaboratoriota. Ne on rakennettu ympyrämuodostelmaan. Nämä pienehköt rakennukset eivät olekaan mitä tahansa laboratorioita, vaan jokaisella niistä on oma CEAEC:n tutkimuksen piiriin kuuluva teemansa, ja jokainen on tarkoitettu nimenomaan optimaalisen omakohtaisen tutkimuksen ja kokemuksen välineiksi.

Älä usko,
vaan testaa itse!

Sieltä täältä löytyy kyltti, jossa sanotaan: Don’t believe in anything, not even in what you hear at the CEAEC. Experiment, have your own experiences. Älä siis usko mitään, edes sitä mitä kuulet täällä CEAEC:ssä. Kokeile, hanki omakohtaisia kokemuksia!
Palvelemisen periaate näyttää läpäisevän koko yhteisön toiminnan. ”Se joka on kaikkein korkein, on kaikkein suurin palvelija”, sanoo ikuinen viisaus. Täällä näkemystä eletään todeksi. Muiden auttaminen on henkisen kehityksen barometri.
Vieiran keskuksessa työskentelee 400 ihmistä, melkein kaikki vapaaehtoistyöntekijöinä. Mukana yhteisössä on mm. 71 yliopistoprofessoria, 27 lääketieteen tohtoria ja 41 psykologia, joista osa käy päivätöissä akateemisessa maailmassa, osa taas viettää tutkimuskeskuksessa pitempiä jaksoja kerrallaan erilaisten projektien parissa. Ja niitähän tällä kiehtovalla alueella riittää!
Mikä tekee yhteisön ja tutkimuskeskuksen toiminnasta erityisen on sen riippumattomuus. Se ei saa rahoitusta valtiolta, hallitukselta, maakunnalta tai kaupungilta. Tämä myös takaa täyden vapauden, josta monet yliopistot vain haikailevat. Kyseessä on kenties yksi tulevaisuuden henkisten yhteisöiden malleista. Samanlainen vapaus ja edistyksellisyys ilmenee myös mm. Kalifornian The Heart-Math Institutessa, josta olemme aiemmin kirjoittaneet tässä lehdessä.
Keskuksen tunnelma on suorastaan pastoraalinen, enimmät äänet kuuluvat läheiseltä tieltä ja hevostilalta. Lähellä virtaa myös pieni joki. Kyseessä on kuitenkin paikka, jossa energiat ovat melkein käsinkosketeltavan intensiivisiä. Myöhemmin kuulemme tri Vieiralta, että yksi planeetan chakroista on juuri tällä alueella.
Täältä löytyy myös yksi maailman suurimpia tietoisuutta käsitteleviä kirjastoja. Opuksia on yli 60 000. Niistä suurin osa on tullut lahjoituksena Vieiralta, joka alkoi oman kirjastonsa kokoamisen 9-vuotiaana.
Paikan sielu on tämä 73-vuotias lääketieteen tohtori, joka pitkine partoineen on kuin joulupukin eteläinen serkku. Vieira esitelmöi ryhmällemme aamupäivän aikana ja vastaa kysymyksiimme, jotka kaartelevat kaikkialla maan ja taivaan välillä. Miehen energisyys, nuorekkuus ja huumori tekevät vaikutuksen.
Vieira painottaa aamupäivän luennossaan mm. sitä, kuinka tärkeää hänelle on ollut luoda oma kielioppi näille tutkimilleen asioille. Vanhat käsitteet, joista osa on periytynyt teosofiasta ja muista vastaavista opeista, ovat kantaneet mukanaan mystiikan viittaa, mikä on tehnyt niiden tuomisen tieteen piiriin hankalaksi. Vieira on halunnut antaa tarkat käsitteet tarkoille asioille ja näin luoda väylän kommunikoida näitä asioita tieteellisesti.
Toisaalta tämä uusi kielioppi voi myös hidastaa perehtymistä Vieiran ajatteluun ja kirjoituksiin, joissa on onneksi tavallisesti mukana myös Vieiran kattotieteen, tietoisuudentutkimuksen, keskeinen sanasto. Tämä tiede tutkii tietoisuutta (egoa, älyllistä periaatetta, sielua, itseä) kokonaisvaltaisella tavalla ottaen huomioon sen eri kehot, aiemmat elämät, ulottuvuudet joissa se ilmenee sekä energiat, joita se liikuttaa. Kattotieteen tärkeimpiä osa-alueita on projektiologia, joka keskittyy tutkimaan tietoisuuden ilmenemismuotoja fyysisen kehon ulkopuolella. Näiden asioiden koulutus on käynnistynyt myös Suomessa.
Myöhemmin samana päivänä pääsemme sitten haastattelemaan Vieiraa oikein kunnolla. Tohtori löytyy omalta lempipaikaltaan Holocyclosta eli kampusalueen päärakennuksen ”tuotantolaboratoriosta”. Hänellä on parhaillaan työn alla kirja Homo sapiens pacificus, Rauhaa rakastava ihminen. Kirja muotoilee tulevaisuuden ihmiskuvaa ja on valmistumassa portugaliksi tämän vuoden aikana.

Tietoisuus
ja energia

Saapumisemme keskeyttää ”professori Waldon” (niin kuin häntä tuttavallisesti kutsutaan) kirjoitustyön, mutta hän ei ole millänsäkään. Saamme jopa tuntee siitä, että etäinen ja viileä maamme kiinnostaa aika tavalla tätä erikoista tutkijaa ja ajattelijaa. Myöhemmin selviää sekin, miksi.
Aluksi Vieira haluaa tehdä tutkimuskeskuksensa ja oman työnsä peruslähtökohdan selväksi.
- Emme tahdo käännyttää ketään, vaan ainoastaan informoida. Me emme myöskään muuta ketään, vaan ihmiset muuttavat itse itseään. Me kunnioitamme jokaisen henkilön omaa kehitystasoa. Kannustamme ihmisiä tutkimaan ja kehittämään itseään, selvittämään omat vahvuutensa ja heikkoutensa rehellisellä tavalla. Tietoisuus ja energia ovat lähtökohtamme. Tietoisuuden ulkopuolella energia on keskeistä ja kysymys on siitä, mitä teemme energiallamme, kuinka opimme työskentelemään energioiden kanssa. Painotamme täällä hyvin paljon kosmoeettisyyttä, kosmista, moniulotteista ja kypsää moraalisuutta.
Näin puhuu mies, joka on itse tuonut keskusteluun juuri mm. kosmoetiikan käsitteen, samoin kuin henkisen kotikaupungin, kahden fyysisen elämän välissä olevan intermissiivisen jakson sekä Homo sapiens serenissimus -teemat.
Vieira painottaa myös sitä, ettei mikään opetus ole absoluuttista vaan saamme myöhemmin parempia selityksiä. Ihmiskunnan kehityksen myötä sen avartuva kollektiivinen tietoisuus kykenee käsittelemään asioita uusista näkökulmista. Niinpä oppien tulee olla uusiutuvia ja tutkijoiden ennakkoluulottomia. Graniittiin hakatut asiat voivat myöhemmin osoittautua puolitotuuksiksi, niin kuin on usein käynyt tieteessä.
Vieiran ei tarvitse kiihkoilla asioista. Hänen laajat tutkimuksensa perustuvat hänen omiin kokemuksiinsa, jotka hän on myös tiedemiehen tarkkuudella raportoinut kirjoissaan. Esimerkiksi Projections of the Consciousness on päiväkirja vuodelta 1979 ja kertoo niistä kehon ulkopuolisista matkoista, jotka Vieira tuolloin teki ja merkitsi muistiin. Hän on tuonut hyvin paljon uutta tietoa ihmiskunnalle matkoiltaan muissa ulottuvuuksissa. Vieira lukeutuu tieteen avantgardeen, ei sen virkamiehiin.
- Minulla on noin 200 uutta teoriaa, joita ei löydy kenenkään muun kirjoista, ei riviäkään. Yksi näistä teorioista on Homo sapiens serenissimus, ihminen, joka on päättämässä jälleensyntymiskiertonsa ja tulossa vapaaksi tietoisuudeksi. Eli ihminen, joka on viittä vaille valmis tässä planetaarisessa korkeakoulussa. Sain tämän idean ollessani korkeilla tasoilla kehoni ulkopuolella ja julkistin sen joitain vuosia sitten. Se on kumoamaton.
- Hyvin tärkeä asia tässä niin kuin muissa uusissa teorioissa on paradigman muutos, ajattelumallien muuttaminen. Ihmiset eivät yleensä halua tehdä muutosta rahan ja vallan takia, politiikan, arvovallan ja aseman takia. Puhun tästä nimellä PPP, Politics, Prestige & Power.
[Tietoisuudentutkimuksen suhteen Vieira viittaa tutkimuskeskuksen laajaan Holothecaan, arkistoon ja erilaisten kokoelmien varastoon, josta löytyy noin 400 000 objektia. Ne auttavat ymmärtämään laajasti tietoisuutta ja sen ilmenemismuotoja. Mukana on monenlaisia asioita kirjoista sarjakuvalehtiin, rahakokoelmista postimerkkeihin. Joidenkin mielestä osa näistä materiaaleista on triviaa, muta Vieira näkee asian toisin: ne kaikki ovat tietoisuuden ilmauksia, joista voimme oppia jotain ihmisyydestä ja itsestämme.]
- Se mitä tutkimme edustaa uutta paradigmaa, uutta mallia materialistisen, reduktiivisen paradigman tilalle, Tietoisuus on valovuosien päässä aineesta. Tiede ei tutki todellisuuden moniulotteisuuta, vaan nyhjöttää tässä asiassa takapenkillä tutkien vain pintailmiöitä. Tietoisuus voi siirtää vuoria, mutta sinun tulee myöntää se, olla vakuuttunut siitä, tietää asioista tietoisuudestasi. Koe ja kokeile itse, hae itse omia kokemuksia. Tämä on se tapa, ja siinä meillä on koko ajan hyvä haaste. Täällä annamme kysyjälle vastauksia omasta kokemuksestamme.
Tieteellinen materialismi selittää edelleenkin, että mieli ja sen toiminnot on palautettavissa aivoihin eli aineeseen. Erityisen suosittu keppihevonen on ollut emergenssiajattelu. Vieiran työ on kova isku vasten materialismin turpeita ja ylimielisiä kasvoja. Hän valottaa asioiden kaksoisluonnetta: teoriaa ja käytäntöä. Käytäntö on teorian korkein kriteeri.
- Todellisuudessa on mahdotonta tehdä tutkimusta olematta itse osa tätä tutkimusta. On hölmöyttä väittää toisin, niin kuin ihmiset ovat tehneet 200 vuotta. Sinun energiasi kulkee edelläsi minne, mihin aikaan ja kenen kanssa sitten menetkin.

Tapaus
pikkuveli

Vieiran oma elämä on ollut hyvin mielenkiintoinen ja vienyt miehen eri mantereille tutkimaan raja-alueen asioita ja ilmiöitä. Mistä tämä kaikki sitten alkoi hänen kohdallaan? Meidän on palattava ajassa 64 vuotta taaksepäin ja Brasilian kaivososavaltion Minais Geraisin Monte Carmelon, Vieiran synnyinkaupunkiin. Hän muistaa kuin eilisen päivän sen tapahtuman, joka muutti hänen elämänsä suunnan.
- Ollessani 9-vuotias minua neljä vuotta nuorempi veljeni oli kaatunut ja saanut vakavan aivotärähdyksen. Hänellä oli jo aiemmin ollut epilepsiaoireita ja vastaavia. Siihen aikaan ei ollut saatavilla lääkäreitä tai vastaavia, eikä veljelläni ollut juuri toivoa selvitä hengissä. Vanhempani päättivät kuitenkin pyytää apua kaupungin ylikonstaapelin vaimolta, joka oli meedia ja sai yhteyden henkimaailmaan sekä kykeni tuomaan parantavia energioita tämän yhteyden kautta.
- Kun he sitten saapuivat, isäni pyysi äitiäni viemään minut nukkumaan toiseen huoneeseen lukkojen taakse. Hän sanoi: ”Sinä menet nyt nukkumaan ja unohdat sen, mitä me olemme tekemässä täällä.” Sitten tuo pariskunta ja omat vanhempani aloittivat istunnon sairaan veljeni ääressä.
- Irtauduin fyysisestä kehostani, mutta puolivälissä istuntoa aiheutin jotain ääntä ja palasin takaisin kehooni. Tuolloin henkitason persoonallisuus, joka puhui meedion välityksellä, sanoi: ”Tuo pieni poika toisessa huoneessa näki kaiken, mitä meillä oli meneillään. Hän auttoi ja teki jotain, koska hän on tämän pojan veli. On parasta, että menette katsomaan, kuin hän voi.”
Vanhemmat menivät Waldon makuuhuoneeseen ja kysyivät, mitä hänelle oikein oli tapahtunut, mitä hän oli ollut tekemässä, kun tuo meteli syntyi.
- Kerroin että olin ollut kehoni ulkopuolella ja nähnyt kaikki ne asiat, joita henkiparannuksen yhteydessä tehtiin, ja että tuo auttamaan tullut tohtori oli hyvin sympaattinen persoonallisuus ja oikein hyvä lääkäri. Näin ne asiat, jotka hän otti pois pikkuveljeni päästä. Hän tulee paranemaan oikein hyvään kuntoon.
Varhaiskypsä poika oli hyvä piirtämään, ja isä pyysi häntä piirtämään näkemänsä lääkärin. Waldo piirsi ja kun kuvaa näytettiin myöhemmin ylikonstaapelille, tämä ällistyi suunnattomasti. Hän otti omasta lompakostaan valokuvan miehestä, joka vastasi täsmälleen Waldon piirrosta. Valokuva esitti Euripedes Barsanulfoa, miestä, joka oli poistunut kehostaan monien kilometrien päässä Sacramentossa.
- Tämä todisti, että olin ollut kehoni ulkopuolella. Näin asioita isästäni ja veljestäni, joita en ollut aiemmin tiennyt. Meedio oli kertonut täsmälleen samoista asioista, joista minä kerroin vanhemmilleni.
Myöhemmin he etsivät Barsanulfosta kaikki tiedot ja ottivat myös yhteyttä hänen varmistaakseen asian. Ilmiön koko sisältö todistettiin ajan myötä.
- Tämä tapahtuman jälkeen minua katsottiin perheessäni erilaisin silmin. Näin minulla oli kaikki todisteet kovista tosiasioista. Se on edelleen minun kovaa tiedettäni. Aloin tuolloin myös koota omaa kirjastoani Monte Carmelossa.

Etsintää
ympäri maailmaa

Tästä alkoi Waldo Vieiran elämäntyö tietoisuudentutkimuksen parissa, joka vei hänet seuraavien vuosikymmenten aikana erilaisten paranormaalien ilmiöiden pariin ympäri maailmaa. Samalla Vieira vältti sitoutumista kaikenlaisiin muihin asioihin, esimerkiksi taiteeseen ja musiikkiin, joihin hänellä olisi ollut lahjoja.
Vieira nimitti - ja nimittää edelleen - osaa opistaan projektiologiaksi. 14-vuotiaana, vuonna 1946, hänellä oli jo 1256 kirjan viisikielinen kirjasto. Kaikki teokset käsittelivät vastaavia ilmiöitä. Vuosien mittaan tuo kirjasto laajeni sitten kymmenten tuhansien niteiden laajuiseksi.
Vieira sanoo, että hänellä oli jo 14-vuotiaana koossa oppinsa peruspilarit.
- Tiesin jo tuolloin, että minun täytyy tehdä ja tutkia näitä asioita, joita edelleenkin teen. Minulla oli jo tuolloin psykografisia kykyjä, selvänäköisyyttä, kehosta irtautumisia jne.
Waldo Vieira opiskeli hammaslääketiedettä, ja valmistumisensa jälkeen hän teki jatkotutkinnon plastiikkakirurgiassa Tokiossa. Hän työskenteli yliopistomaailmassa 18 vuotta, mm. 9 vuotta hammaslääketieteen assistenttina. Välillä hänellä oli ilmaisklinikka Kaliforniassa, sitten praktiikka Rio de Janeiron Copacabanalla.
Vuonna 1966 hän alkoi ”uuden elämän”, koska oli vapautunut taloudellisista huolista ja kykeni matkustamaan ympäri maailmaa. Samalla hän jätti kaiken vanhan taakseen.
- Kävin kaikkialla, Japanissa ja muualla idässä, USA:ssa, Euroopassa, joka puolella. Etsin kirjoja, meedioita, sensitiivejä, paranormaaleja persoonallisuuksia keskustellakseni asioista, katsoakseni mitä muut olivat löytäneet. Olin pitkään idässä, Afrikassa, Euroopassa tavaten kaikkialla näitä asioita tuntevia henkilöitä. Kävin esimerkiksi monta kertaa Filippiineillä ja tutustuin ihmisiin, jotka tekivät siellä psyykkisiä leikkauksia, ja tutustuin Brasiliassa Arigo-nimiseen talonpoikaan, joka paransi ihmisiä ruosteisilla veitsillä, ilman nukutusta ja mitään lääketieteellistä koulutusta. Tulokset olivat loistavia. Hän oli paras, jonka näin. Kuvasin 40 lyhytfilmiä näistä asioista amerikkalaisille.
- Tämä kaikki oli kuitenkin vain välietappi, ei päämäärä sinänsä. Tavoitteeni oli tutkia näitä tietoisuuteen liittyvä asioita, koska veljeni kanssa kokemani episodi herätti huomioni ja mielenkiintoni.
Vuonna 1988 Waldo Vieira perustu Kansainvälisen projektiologian ja tietoisuudentutkimuksen instituutin (IIPC) kouluttaakseen ihmisiä tietoisuuden projektiossa, tutkiakseen syvemmin inhimillistä potentiaalisuutta ja nopeuttaakseen henkisen kehityksen rytmiä. Samalla myös Vieiran kirjallinen tuotanto alkoi kasvaa. Aluksi se tavoitti vain portugalinkielisen maailman, mutta 90-luvulta lähtien näitä teoksia on käännetty myös englanniksi.
Osa opuksista on todella maxikokoa: englanniksikin ilmestynyt Projectiology: A Panorama of Experiences of the Consciousness outside the Human Body on yli 1200-sivuinen ja Vieiran päätyönään pitämä, toistaiseksi vain portugaliksi ilmestynyt Homo sapiens reurbanisatus lähes 1600-sivuinen järkäle. Yksi kappale tätä kolmikiloista kirjaa löytyy nyt Helsingin yliopiston kirjastosta. Vieiran kirjoja muutenkin lahjoitettu runsaasti, mm. 4000 kappaletta Kiinan ja Taiwanin julkisiin kirjastoihin.

Vieiralla on suunnitelmissa kirjoittaa oman itsen arvioinnista, evolutionaarisesta vapaudesta, Homo sapiens serenissimuksesta ja myös väärän rakkauden syndroomasta, joka Vieiran mukaan muistuttaa epäjumalanpalvonta.
- Se on kauhistuttava juttu, lyhyen mielen ja mikroaivojen tuotantoa.
Iguassu tuli Vieiralle tutuksi jo 1950-luvulla, kun hän työskenteli paikallisessa yliopistossa. Hän oli lisäksi lentänyt usein alueen yllä Cessnalla. Jo tuolloin Vieira näki ja laittoi muistikirjaansa merkinnät paikan energioista - ja tuli vielä monet kerrat katsomaan paikkaa. Hän sanoi vaimolleen, että heidän täytyy rakentaa jotain Iguassuun paikan energioiden tähden.
- Täällä on niin paljon korkeatasoistasisäitä energiaa: neuraalia perusenergiaa, jota ihmistietoisuus ei ole vielä hallinnut ja jota ei voida paikallistaa olemassa olevilla instrumenteilla.
Keskuksen perustaminen vei kuitenkin aikansa. Vieira sanookin, että hänen oppaansa saivat tässä viimeisen sanan. kaikki tulee ajallaan. Nimittäin kerran siten eräs nainen tuli Vieiran luokse ja ilmoitti lahjoittavansa tälle tilan Iguassusta.
- Sanoin hänelle, että me aiomme aloittaa uuden tietoisuudentutkimuksen keskuksen täällä. Nämä asiat saivat alkunsa 10 vuotta sitten kesäkuussa. Otimme yhteyttä kaupungin pormestariin, kollegaani ja ystävääni, mutta hän ei aluksi luottanut hankkeeseemme. Hän tutusti taannoin, että vain neljän viime vuoden ajan hän on luottanut minuun ja tähän hankkeeseen, ei sitä ennen, koska kun saavuimme tänne, kaikki täällä oli vain yhtä sekasotkua. Nyt tämä on korkeatasoinen tutkimuskeskus.
Vieiran sinnikkyys on ihailtavaa. Hän myöntää olevansa itsepäinen, mutta lisää heti, että ”hyvällä tavalla”. Yksi hänen perisaatteistaan on ”hikoilla verta”, tehdä kovaa työtä rehellisellä, kosmoeettisellä tavalla. Siitä syntyy tulosta.

Auta jos haluat
tulla autetuksi

Jo nuoruudestaan saakka Vieira oppi tekemään yhteystyötä omien henkisten oppaittensa ja auttajiensa kanssa. Ensimmäisiä heistä oli enkelikasvoinen nuori nainen, ja myöhemmin Vieira työskenteli monien kehittyneiden kiinalaisten oppaiden kanssa. Hän tuntee edelleen vetoa kiinalaista kulttuuria kohtaan ja sanoo syntyvänsä sinne seuraavassa fyysisessä inkarnaatiossaan.
- Olen ollut siellä moneen kertaan. Menen välillä pois ja palaan sitten jälleen samaan paikkaan. Se on paluun laki. Seuraavassa elämässäni menen Kiinaan. Meillä on siellä enemmän ongelmia, enemmän työtä. Minä pidän kaikenlaisten haasteiden kohtaamisesta, se on evoluutiota. En tee mitään ilman ennakkopohdintaa. Olen hyvin laskelmoiva ihminen, mutta hyvällä tavalla, heh heh.
Henkiset oppaat ovat asia, joka puhuttaa ja kiinnostaa ihmisiä suuresti. Waldo Vieira puhuu nimenomaan auttajista ja sanoo, ettei useimmilla ihmisillä ole sellaisia lainkaan.
- Saat apua vain, jos autat muista ihmisiä. Auttajat tarkoittavat apua. he tulevat, kun autat jotakuta toista. On mahdotonta saada tällaista auttajaa. jos ei auta muita. Tämä on syy, miksi puhun ja kirjoitan: auttaakseni muita, tehdäkseni jotain muille ihmisille.
Todellisella auttajalla ei ole aikaa eikä varaa esimerkiksi itsesääliin, joka kuuluu jo ohitetun kehitysvaiheen ”ylellisyyksiin”.
- On olemassa myös sokeita oppaita ja tunkeilijoita, meidän täytyy tunnistaa myös nämä olennot. Todellisten henkisten auttajien pääasiallinen tehtävä on asioiden selkeyttäminen, kirkastaminen, kun taas sokeat oppaat tuovat lähinnä lohdutusta.
Sitten on vielä näitä tunkeilijoita, energiaimureita ja olentoja, jotka pörräävät esimerkiksi kapakoiden ja muiden vastaavien matalaenergisten paikkojen liepeillä. Oman energiatason nostaminen on paras suoja heitä vastaan.
- Kun ihminen on vapautunut näistä ulkopuolisista tunkeilijoista, hän on monien ulottuvuuksien kohtaamispiste, minne ikinä hän meneekin. Tämä vaatii omien energioiden hallintaa ja ohjaamista, mikä ei ole helppoa. Kun yksilö on saavuttanut tämän tason, hän tekee työtään anonyymisti auttaen ihmisiä heidän tietämättään.

Vierailija
vesiplaneetalta

Ehkä erikoisin Vieiran opastajista on olento, jota hän kutsuu yksinkertaisesti EM:kin (extraterrestial master). Tämä tuli aikoinaan Vieiran luokse joidenkin hänen auttajiensa ja kollegoittensa kanssa.
- Nämä kiinalaisperäiset ihmiset saapuivat pakeilleni ja sanoivat: ”Kuulehan, meillä on maapallon ulkopuolisia olentoja, joiden oli tultava tänne. koska heidän planeettansa tuolla kaukana avaruudessa oli räjähtämäisillään. Sinä tiesit siitä, koska olit inkarnaatioiden välisellä kurssillasi näiden ihmisten kanssa siellä. Sinulla on hengenheimolaisuutta ja empatiaa heitä kohtaan. Sinä voit auttaa, koska erään heistä on saatava ymmärrys siitä, miten käyttää fyysistä ihmiskehoa täällä. Heidän kehonsa on erilainen fysiologialtaan ja anatomialtaan. Heidän täytyy saada tietoa näistä, ja sinä voit tehdä sen ilman ongelmia.”
Tästä yllättävästä yhteydenotosta kehkeytyi sitten pitkä yhteistyö mitä erikoisimman olennon kanssa. Kyseinen olento tuli eräältä kaukaiselta vesiplaneetalta, toisenlaisesta elämänympäristöstä, ja toi mukanaan myös muita planeetan asukkeja. EM tuli Vieiran luokse, teki hänen kanssaan yhteistyötä ja välillä otti myös Vieiran kehon haltuunsa.
- Se oli tilapäistä keho haltuunottoa, ei patologista eikä jatkuvaa. Olin itse täysin tietoisena fyysisen kehoni ulkopuolella ja seurasin asioita, joita EM kulloinkin teki. Tätä jatkui monia vuosia, yli kaksi vuosikymmentä, lähes joka päivä ja joinain periodeina.
- Hän osoitti minulle joitain asioita, joista en tiennyt ja jotka ovat nykyisen fysiologiamme ulkopuolella. Esimerkiksi silmäni. Kun hän oli jälleen kerran kehossani, hän sanoi: ”Aion katsoa kanssasi. Tulet näkemään asioita, joita et kykene näkemään omilla silmilläsi.” Olin tuolloin autossani ja oli sateista. Sitten näin hänen silmillään veden virtaavan isolta vuorelta ja näin kaiken vaon veden sisällä, vesipisaran sisällä. Sitten toisella kerralla, kun olimme puistossa, hän pyysi minua katsomaan puita. Silloin näin, että ne kaikki olivat samassa tasossa, ilman perspektiiviä. Lähin ja kaukaisin taso olivat jotenkin yhtyneet.
Tällä oppaalla oli Vieiran mukaan erinomainen huumorintaju, joka on yksi henkisyyden indikaattoreista. Hän oli omalla planeetallaan eräänlainen suuri sähköinsinööri, ja täällä hän pystyi antamaan sekä Vieiralle että tämän välityksellä myös muille paljon uudenlaista informaatiota kosmisemmasta näkökulmasta. Samalla tämä erikoinen olento kaiken aikaa valmistautui syntymään fyysisesti planeetallemme. Arvatkaapa minne?
- Tämän elämän äitini oli työskennellyt hänen kanssaan toisella puolella, kuten minä täällä puolella. Em tuli viimeisen kerran luokseni ja sanoi, että hän aikoi jälleensyntyä ja sanoa hyvästit. En tiennyt tuolloin, minne hän aikoi syntyä, mutta äitini ilmoitti minulle, että hänkin aikoi syntyä uudelleen: ”Ja menen hyvin kauas, menen pohjoisten ihmisten luokse.” Sitten kursseilleni alkoi tulla pohjoismaalaisia ihmisiä ja aloimme tutkia näitä asioita. Lähdin kehoni ulkopuolelle ja näin, kuinka EM:n tulevaa isää ja äitiä etsittiin. He etsivät Suomessa ihmisiä, jotka olisivat suurikokoisia ja joilla olisi erityisen laaja rintakehä - EM tarvitsee sellaista keuhkojaan varten.
Waldo Vieira uskoo, että tämä planeettamme ulkopuolelta tullut olento lähtee opiskelemaan terveyteen liittyviä asioista, ehkäpä lääketiedettä, ja tekemään fysiologiasta hieman paremman auttaakseen oman planeettansa olentoja.
- Hän on nyt nuori poika. Luulen että hän on Lapponiassa [Lapissa tai Pohjois-Suomessa] maaseudulla, koska siellä on niin paljon vettä. Kun hän otti kehoni haltuunsa, me etsimme aina paikkoja läheltä vettä, parantavaa vettä. Se on hyvin tärkeää hänelle. Ja teillä on siellä paljon, paljon, paljon vettä - enemmän vettä kuin maata. Se on EM:lle sopivaa, se on hänen paikkansa. Myös kylmä ilmanala on tärkeää. Kaikkien transsendentaalisten, parapsyykkisten ilmiöiden kokeminen on helpompaa matalissa lämpötiloissa.

Aiemmat elämät
ja henkinen kotikaupunki

Vieira oli tavannut EM:n ja muita planeettamme ulkopuolisia olentoja ennen tätä nykyistä inkarnaatiotaan. Hänen mukaansa kaikilla, jotka ovat olleet fyysisten inkarnaatioiden välissä kursseilla [engl. intermissive course], on myös ei-fyysinen kotikaupunkinsa. Niihin on vain hyvin vaikea päästä.
- Aikoinaan auttajieni joukossa oli mm. entisiä kiinalaisia ihmisiä, koska alkuperäni, lähteeni, ei-fyysinen kotikaupunkini on tuolla suunnalla. Monen vuoden ajan yritin sinne päästä tähän henkiseen kotikaupunkiini. Kun lopulta luovutin, pääsin sinne jonkin ajan päästä monia kertoja, mutta vasta kun olin kypsä näille asioille. Kun menet ei-fyysiseen kotikaupunkiisi, sinun täytyy käydä ulkona kehostasi ainakin 3-5 kertaa täysin tietoisessa tilassa. Tuolla tasolla on jonkinlaisia seinämiä, joiden lävitse ei ole helppo mennä. Sinussa on oltava tiettyä joustavuutta, ja sinun täytyy tietää monia asioita. Kun olet valmistautunut, elämäsi on hyvässä mallissa, ja sinulla on hyviä meriittejä omassa ”kansiossasi” ja vielä, jos työsi luonne on sellainen, että tarvitset tätä tietoa ja kokemusta, niin silloin voit päästä tähän paikkaan.
Myös omien inkarnaatioiden selvittäminen kuuluu henkisesti valveilla olevan ihmisen tehtäviin.
- Tässä täytyy mennä monia kertoja oman kehon ulkopuolelle, muistaa ja koota kaikki kokemukset, jotka ihmisellä on ollut.
Vieira sanoo itse tutkineensa omia menneitä elämäkertojaan yli 24 vuosisadan ajalta. Tämä on kuitenkin vienyt monta vuotta ja ollut hyvin vaikeaa. Hän kertoo lisäksi tulleensa monissa elämissä surmatuksi.
- Tämä nykyinen elämä on hyvä, olen 73-vuotias eikä minua ole tapettu! Ja voin puhua suhteellisista totuuksista kaikkien kanssa. Joskus ihmiset ja tahot ovat kyllä painostaneet minua vaikenemaan, mutta olen elossa. Ja äänessä!
- Kun sitten lopulta onnistuu tässä [edellisten inkarnaatioiden] mieleenpalauttamisessa, huomaa että useimmat ihmiset toistavat asioista, joita he tekivät toisessa yhteiskunnassa, toisessa ajassa, toisissa olosuhteissa, toisessa kehossa. He ovat kehittyneet vain senttimetrejä, kun olisivat voineet kehittyä KILOMETREJÄ! Se on suuri sääli. Jos siis haluaa pysyä suuren massan mukana, sitten kannattaa vai toistaa itseään, pysyä samoilla urilla. Näin jää loukkoon samalle kehitystasolle.
Mutta Vieiran mukaan on olemassa toinen tie, tulla immediatistiksi [immediate = välitön], laittaa positiivinen muutos välittömästi liikkeelle, Miksi siirtää kehitysläksyjä tuonnemmaksi, koska siirtyessään ne tulevat aina myös - hankalammiksi.
- Oman henkilökohtaisen vallankumouksen voi tehdä NYT! Kannattaa tarttua hetkeen ja sen suomiin mahdollisuuksiin. Juuri nyt on paras aika elää tällä planeetalla, koska saa tavata paljon ihmisiä, voi avartua monella tavalla mille tahansa tasolle ja saada jatkuvasti uutta stimulanssia. Kannattaa valita myös korkeatasoisia yhteistyökumppaneita, mikä osaltaan auttaa pääsemään eteenpäin. Pidä kiinni ihmisten, ideoiden ja energioiden korkeatasoisuudesta!

* * * *

Aika hurahtaa Vieiran seurassa kuin siivillä. Jos ihmisestä voi sanoa, että hän ryöpsähtelee, niin Waldo Vieira tekee juuri niin. Puhuessaan hän saattaa nousta seisomaan painottaakseen sanottavaansa. Välillä puheen katkaisee hersyvä nauru, joka tuo jotenkin mieleen Dalai-laman vastaavan. Molemmat osaavat tuoda iloa ilmapiiriin! Vieiran sanat jäävät mukavasti resonoimaan tietoisuuteemme, kun lähdemme illan hämärtyessä tästä mielenkiintoisesta tutkimuskeskuksesta kohti Iguassun kaupunkia. Kenties palaamme vielä joskus...


Waldo Vieiran englanniksi käännettyjä teoksia:

Projectiology: A Panorama of Experiences of the Consciousness outside the Human Body.
Existential Program Manual.
Projections of the Consciousness. A Diary of Out-of-Body Experiences.
Our Evolution.
Penta Manual. Personal Energetic Task.

Muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Bruce, Robert: The Astral Dynamics.
Bruce, Robert & Mercer, Brian: Mastering Astral Projection.
McKnight, Rosalind A.: Cosmic Journeys. My Out-of-Body Explorations with Robert A. Monroe.
Monroe, Robert A.: Mahtava matka.
Muldoon, Sylvän & Carrington, Hereward: The Projection of the Astral Body.
Artikkeli ”Lähes jokainen voi oppia irtautumaan kehostaan.” OBE-kouluttaja Wagner Alegrettin haastattelu, kirj. Leena Niemelä. Minä Olen 4/2004, s. 6-13.
Artikkeli ”Multi-dimensional Man”, kirj. John Clamp. Lehdessä Kindred Spirit, Spring 1997, s. 11-16.

CEAEC:n kotisivut: www.ceaec.org


Matkailuun fyysisen kehon ulkopuolelle ja sekä tietoiseen unityöskentelyyn virittäviä värähtelyuutteita: chaparral eli kreosoottipensas, meirami, vihreä ruusu, Rosa Villosa, dendriittikvartsi, pii, krypton, litsiluumu ja appelsiini, tähtieliksiireistä Eta Leonis.